Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
»Tuo amfora tänne!» Glaukus sanoi, »ja lue sen vuosi ja laji!» Orja kiiruhti ilmottamaan seuralle, että viini oli pulloon pantu Kioksella neljäkymmentä vuotta sitten. »Kuinka mainioksi lumi sen on jäähdyttänyt», Pansa sanoi. »Se on juuri parahultaista.» »Se muistuttaa sellaisen miehen kokemusta, joka on kauan intohimojaan viihdytellyt päästääkseen ne kaksinkertaiseen raivoon», Sallustus huudahti.
»Saatpa nähdä saatpa nähdä, Sallustus», kauppias vastasi. »Meillä pompeijilaisilla on makua ja meillä on myöskin rahaa.» »Siinä on kaksi ihanaa ominaisuutta», Sallustus virkkoi. »Mutta kas, kaunis Julia tulee!»
Sallustus näpsäytti sormiaan ja kuiskasi jotakin orjalle, joka oli tullut kuulemaan hänen määräyksiään; tämä katosi ja palasi pian pieni harppu toisessa kädessä ja myrtinoksa toisessa. Orja lähestyi runoilijaa ja tarjosi kumartuen hänelle harppua. »Ah! En osaa soittaa», runoilija sanoi. »Saat siis laulaa myrtille. Se on kreikkalainen tapa.
Se on hänen tapansa, kun hänelle tapahtuu jotakin ikävää. Hän laitattaa herkullisen illallisen, parhaat viinit eikä lopeta, ennenkuin kaikki on mennyt kurkusta alas paitsi viini.» »Erinomainen tapa suurenmoinen! Ah! Kelpaa rikkaitten rehkiä! Jos olisin Sallustus, laittaisin niin, että joka päivä olisi jotakin murehdittavaa. Mutta puhu joku hyvä sana puolestani atriensikselle näen hänen tulevan.»
Sallustus ja Nydian kirje. Kolmasti oli Sallustus herännyt aamu-unestaan ja kolmasti hän oli, muisteltuaan, että hänen ystävänsä tänään joutuisi kuoleman omaksi, yrittänyt syvään huoahtaen jälleen nukkua. Hänen ainoana tavoteltavana päämääränään oli välttää ikäviä mielenliikutuksia ja milloin se ei käynyt päinsä, ainakin koettaa unohtaa ne.
Yksinkertaisuus ja rauha siinä heidän päämääränsä; meissä nykyajan lapsissa on tulta, intohimoa, voimaa me emme koskaan nuku, me käytämme maalauksen värejä, sen elämää, sen toimintaa. Kuolematon Fulvius!» »Oletteko kuulleet», Sallustus virkkoi, »Spurenan uusinta oodia egyptiläisen Isiksen kunniaksi? Se on loistava siinä on todellista uskonnollista innoitusta.»
Lepidus ja Sallustus menivät »kruunua ja klaavaa», ja varjo katseli, kun Glaukus ja Klodius vakavina syventyivät noppapelin vaihteluihin. »Venus on nyt minulle suosiollinen», Klodius virkkoi ravistellen kauan noppapussia. »Oi, ahna Venus siinä on Venus itse», kun hän jumalattaren nimeä lausuessaan sai korkeimman silmämäärän, »joka ainakin niitä suosii, jotka rahaa voittavat.»
Siitä syystä Glaukus pitikin häntä muita tovereitaan parempana, ja tämä taas osasi oikein arvostella atenalaisen yleviä ominaisuuksia ja piti hänestä miltei yhtä paljon kuin kylmästä nahkiaisesta tai parhaasta falernolaisesta viinistä. »Tämä Diomedes on sentään aika lailla yksinkertainen ihminen», Sallustus sanoi, »mutta on hänessä jotakin hyvääkin hänen kellarissaan.»
Minun oma, nyt enemmän kuin koskaan rakastamani Ione on omaksunut saman uskon Sallustus, uskon, joka valaisee tulevaa elämää, varjoo sen pyhällä hohteellaan niinkuin laskevan auringon säteet nykyistä! Tiedämme, että olemme yhtä henkeä, yhtä lihaa nyt ja iankaikkisesti.
Kun suopeus kerran on vain inhimillisen avuliaisuuden seuraus, on se samalla suurin hyvätyö tulevaa autuutta rakennettaessa. »Tällaista siis, oi Sallustus, on elämäni ja tämäntapaisia ajatukseni. Ne opettavat minua elämään onnellisena ja tyynenä odottamaan kuolemaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät