Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
En voi koskaan enää tuntea itseäni onnelliseksi, ellen saa hänelle sanoa, että ainakin yksi sydän armahtaa häntä. Sallustus on hänen ystävänsä; hän kyllä auttaa minua.» »Olen varma, ettei hän ryhdy sellaiseen puuhaan. Glaukuksella on paljo ajateltavaa tämän ja huomisen päivän välillä, niin etteivät häntä paljoakaan liikuta sokean tytön vakuuttelut.»
Olen heikko, Sallustus veikko, sinun täytyy minua armahtaa!» »En tee niin! Vesta auttakoon! Olen puolueeton yksinvaltijas. Juo!» Senaattoriparan täytyi totella pöydän lakeja. Ah! Jokainen kulaus vei häntä lähemmäksi Styksin laineita. »Armoa, armoa, kuninkaani!» Diomedes uskalsi sanoa. »Me alamme jo » »Petosta!» Sallustus keskeytti. »Täällä ei suvaita Brutusta! Kuninkaan arvoa ei saa loukata!»
Mikäli olen kuullut, jalo Sallustus, ei Roomassakaan ole sellaista huonetta.» »Oh!» Sallustus vastasi hienosti hymyillen. »Te pompeijilaiset tahdotte kaiken mahdollisen hienon ottaa Kreikasta ja Roomasta yhtaikaa. Oletko, Diomedes, yhtä onnistuneesti yhdistänyt ruokalajit kuin rakennustavat?»
»Sanotaan egyptiläisen Arbakeen opettaneen Isiksen papeille joitakuita mitä juhlallisimpia mysterioita», Sallustus huomautti. »Hän kehuskelee polveutuvansa Ramses-suvusta ja väittää, että hänen suvussaan ovat säilyneet vanhanajan ikuisimmat salaisuudet.
Sinun täytyy löytää joku viaton tai kuka tahansa leijonalle, Pansa.» »Olen viime ajat asiaa ankarasti tuumaillut», Pansa vastasi vakavana. »Onpa se inhottava laki, joka kieltää meitä heittämästä omia orjiamme jalopeuroille. Ettemme omallamme saa tehdä mitä mielimme, se on minusta omistusoikeuden loukkaamista.» »Toisin oli laita tasavallan kultaisina aikoina», Sallustus virkkoi.
»Brittiparat», Sallustus virkkoi, »onpa heillä vielä jotakin hyvää tarjolla, he antavat meille ostereita.» »Toivon mieluummin, että he hankkisivat meille gladiatorin», sanoi edili, joka yhä hautoi mielessään amfiteatterin tarpeita.
»Ei mitään kirjoja tänään ei Tibullusta enää ei Pindarosta liioin! Pindaros! Ah! Se nimi tuo mieleen leikit, joiden villejä jäljittelyjä meidän arenataistelumme ovat. Onko siellä jo alotettu amfiteatterissa?» »Aikoja sitten, oi Sallustus! Etkö ole kuullut' rummunpärinää ja askelten töminää?»
»Ruusu on vaitiolon merkki», Sallustus huomautti. »Mutta minä haluan niitä nähdä vain illallispöydällä.» »Siitä muistuu mieleeni», hän jatkoi, »että Diomedes on luvannut pitää ensi viikolla suuret pidot. Oletko kutsuttu, Glaukus?» »Olen, tänä aamuna sain kutsun.»
»Hän oli todella tyranni, hän sulki kymmeneksi vuodeksi amfiteatterimme.» »Ihmettelen, ettei siitä syntynyt kapinaa», Sallustus virkkoi. »Eipä paljoa puuttunut», Pansa sanoi pistäen poskeensa palan karhunlihaa. Keskustelun katkaisi tähän soittokoneitten ääni, ja orjat toivat pöydälle vielä yhden ruokalajin. »Ah, minkä herkkupalan olet vielä keksinyt meille?» Sallustus huudahti silmät kiiluen.
»Hyvä on», Sallustus sanoi, »olet itämaisen nimesi ja maineesi arvoinen, jos hänestä saat mitään irti, mutta voithan yrittää. Glaukus parka! Ja hänellä kun oli niin mainio ruokahalu! Nyt hänelle ei enää kelpaa mikään!» Tämä ajatus liikutti syvästi tuota hyväsydämistä epikuurolaista. Hän huoahti ja käski orjiensa täyttää maljan.
Päivän Sana
Muut Etsivät