Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
He jäivät kahden kesken saliin, Elli ja vieras. Hän oli istuutunut nojatuoliin ja Elli toiselle puolelle pöytää sohvan päähän tuolille. Kuinka onkaan ... vieläkö isänne elää? ... hän oli niin herttainen ja ystävällinen vanha ukko. Ei hän enää elä ... hän kuoli kaksi vuotta sitten. Vai on hän kuollut!
Hän odottaa, että olemme leikkineet loppuun ja telmineet itsemme uuvuksiin ja pyydämme häntä kertomaan 'juttuja'. Kokoonnumme hänen ympärilleen puolipimeään saliin, jonka pöydällä tuikkii yksi ainoa räiskyvä talikynttilä.
Epätoivon kuilusta kohoava Mikko tunsi sydämensä läikehtivän iloa, tuskallinen puristus oli lauennut, taas kangasti elämä rakkaana, entistä kalliimpana. Kaikin voimin puristaen hyvästeli hän nimismiestä lähteäkseen kotiin. Keskiviikon aamupäivällä oli nimismies juuri pukeutunut, kun Mikko saapui nimismiehen saliin kasvot hymyssä.
Tokko oli onni, että joudutin tänne ajoissa. Tss! Hiljaa, hiljaa, ettei kuulu saliin. Mitä teillä muuten oli minulle asiaa. Niitä tavaroitahan tulin noutamaan. Maalle menen nyt myyskentelemään, ehkä saan siellä paremman hinnan. Kiitoksia, mutta en minä niitä enää anna. Minkätähden ette anna? Tuon teille taas pari-kolmekymmentä markkaa, hyvää se tekee.
Keittokirjan sekä runon, jatkoi Ludvig yhä enemmän innostuen, neiti Vesterlundille. Kiitän suuresti, sanoi Ebba neiti, joka samassa viuhka kädessä tuli saliin. Ja viuhka, saatoinhan tuon arvatakkin, ett'ei niin komea lahja ollut minulle aijottu? No tietysti, parahin neitini, sanoi Ludvig mitä kohteliaimmin, kevyesti puristaen Irenen kättä, jonka tämä oli laskenut Ludvigin käsivarrelle.
Jumala hän tulee tänne. Kuka? Viskaali. Ei se ole kuin kauppias. Herman aukaisi ovea. Tulkaa kaikki tänne! Elli otti pöydän laidasta kiinni ja veti itsensä seisoalleen. Joutuun, joutuun, kiirehti Herman. Hän oli jo menossa. Elli seurasi. Hervottomana, mutta pystyssä kuitenkin. Kyökkipiika pyyhki käsiään, korjasi esiliinaansa ja meni yhtä rintaa toisen palvelijan kanssa sisään aina saliin asti.
Se näytti hymyilevän ja välistä tuntui aivan kuin hämärä loisto olisi välähdellyt sen suurista, kauniista silmistä, kun ne katselivat saliin niitä kolmea, jotka tänään olivat juhlan ja pitojen päähenkilöt. »Herra siunatkoon teitä ja varjelkoon teitä!» sanoi kirkkoherra Härkman voimakkaalla ja sointuvalla äänellä, nuorten edessä seisoen.
Hemmi rupesi nyt ottamaan salin suulta avainta, jotteivät pääsisi sinne saliin ja kamareihin. Mutta Tuomas tuli ulkoa halko kourassa ja sanoi: »Katsotaan, haluttaako noita vielä tapella. Minulla on tässä jo halko sitä varten.»
Mutta ennenkuin sen ensi sävel oli kajahtanut, kuului kadulta yht'äkkiä täyttä nelistä ajavan hevosen kavioin kopina ja kaukaa muutamia kanuunan paukahduksia, jotka salin ikkunanlaseja tärähdyttivät. Samalla hetkellä eräs mies tuli juosten saliin, kypärä päässään, aivan liassa ja loassa, ja ilmoitti, että vihollinen oli tehnyt rynnäkön etuvartioita vastaan.
Se ajatus täytti ikävän tuskalla rinnan, kun hän illalla saliin tullessaan tapasi pöydällä Laurilta kirjeen, jonka leimasta huomasi, että Lauri oli jo kotona. Kun edes ei olisi tarvinnut mennä vieraspitoihin! Ne olivat nyt apteekkarilla. Pitäjän nuoresta väestä hauskimmat vieraspidot, sillä siellä tanssittiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät