Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. marraskuuta 2025
Vähitellen hälveni melu kaduilta, mutta hän ei voinut sittenkään nukkua, hän oli hermostunut tuosta suuren kaupungin puolinaisesta levosta, tottunut kun oli hiljaiseen, syvään maaelämän rauhaan, joka uuvuttaa uneen kaikki, ihmiset, eläimet ja kasvit. Nyt tunsi hän ympärillään koko ajan jonkinlaista salaperäistä liikettä.
Ja et voi uskoa kuinka tuo kaikki oli salaperäistä ja mystillistä ja kuinka nuo Hotel Nationalin avekit olivat mainion SELMA. Niin, tunnetko sinä sen hotellin? Se on pienempi hotelli tässä läheisyydessä. VIIVI. En suinkaan mistä minä No, mutta kuulehan nyt, milloinkahan nyt oikeastaan saisin nähdä tuon sinun Eerosi? Ymmärrät kai että olen tavattoman SELMA. Milloinka saisit häntä nähdä.
He katselivat pelon ja kunnioituksen sekaisin tuntein tuota salaperäistä rauhallisuutta, jolla Uutela nyt tietään astui. Mutta sekin tie oli kivinen ja kantoinen, sen sai Uutela pian kokea. Itseensä nähden hän kyllä oli rauhallinen ja hänen suhteensa Keskitalolaisiin oli selvä. Samoin oli aivan yhdentekevää mitä Riitta ja loistenvaimot ehkä supattelivat.
Häntä seurasivat useat muutkin lähinnä, seisoneista. Ei kukaan voinut selittää noiden mustien, kuutamossa kiiltelevien silmien salaperäistä voimaa, mutta kaikki sen tunsivat. Hetken kuluttua oli paikka Reginan ympärillä tyhjä, taistelu oli lakannut ja vihdoin viimeinkin saapunut vartijaväki lopetti mellakan vangitsemalla uppiniskaisimmat.
"Ei, te ette ole oikeassa", väitti hän vastaan, "on olemassa jotain voimakkaampaa kuin tahto, jotain salaperäistä, joka ajaa ihmisiä syntiin ja häviöön aivan kuin virran voima ajaa pölkkyjä merelle. Elämässä on jotain hämärää, kolkkoa, joka välistä kauhistuttaa, siksi kun tiedän, että joutuisin hukkaan, jos se minua milloin kohtaisi.
Ja jos poikani elää, on kosto tai sovinto yksistään hänen käsissään. Elli loi kysyvän katseen äitiinsä ja veti kätensä pois lahjasta, jota ylhäinen herra hänelle ojensi. Draken otsa synkistyi jälleen. Hän seisoi tuokion epäröiden. Kenties vaikutti hänen menettelytapaansa suureksi osaksi sekin, että hän pelkäsi tuon n.k. tietäjävaimon salaperäistä voimaa.
Kauwan katselin minä heidän salaperäistä ja murheellisen näköistä käytöstänsä woi mitä se oli oliko se jotakin wihaa tai koston pyyntöä, sillä olihan heitä sanottu riitaisiksi ja kostonhaluisiksi ihmisiksi? Niin, sitäpä minä juuri en tiennyt, mutta semmoiselta ei se ainakaan minun mielestäni näyttänyt.
Suuret puut palavat kumeasti paukahdellen uunissa. Siinä on sanomattoman suloista ja lämmintä ja salaperäistä. Ja minulta unohtuu kaikki muu. Polle hirnahtaa, mutta minä en ole tietävinäni. Antaa sen vain hirnua, minä vain katselen, kuinka tuli syö suuria puita. Se haastaa syödessään jotakin, jota en oikein ymmärrä. Polle hirnahtaa toisen kerran. Sillä on kiire Ouluun.
Tämä oli joka tapauksessa hieman salaperäistä, sitä sieti vähän aprikoida... Ei, mutta ... hm, hm!... keimailla Jakobille!... Haluaa musertaa seuraelämässä miehensä niin, että tämä muistaa sen vielä kotonakin, kun hän kulkee aamuröijyssä tai antaa miehen odottaa ruokaa, kunnes itsekukin lapsista on saanut tahtonsa täytetyksi...
Miksi hän ei lausunut ilmi sitä, joka loisti hänen silmistään! Hän matkusti pois, rikkomatta salaisuuden sinettiä. Hän oli jo silloin sairas, kuten sanottiin. Hän matkusti pois Varsovaan ja kuoli seuraavana vuonna. Jotain salaperäistä, jotain rumaa, jotain, josta ei tahdottu puhua, liittyi hänen kuolemaansa. Se oli kuihduttanut Hannan kevätunelman.
Päivän Sana
Muut Etsivät