Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Se oli ainoa yhteys, mikä hänellä oli ulkomaailman kanssa, sen suuren ja salaperäisen, jota hän pienestä tytöstä saakka oli haaveksinut, josta hän kirjoissa oli lukenut ja jossa hän uskoi ihmisten elävän rikasta, täyteläistä ja onnellista elämää. Ja vielä sittenkin, kun laiva oli mennyt ohitse, jäi hän siihen iltaansa lyhentämään.
Vielä viimeisen kerran hän tunsi Liisan hänelle täydellisesti, rajattomasti, intohimoisesti antautuvan ja elämän, pyhän, salaperäisen alku-elämän, kulkevan tulimyrskynä kautta koko olentonsa. Sitten oli kaikki lopussa! Sitten he eivät sanoneet enää toisilleen sanaakaan, vaan lähtivät samassa ajurissa asemalle, jossa Muttila jo odotti heitä. Asemalla tahtoi Johannes antaa Liisalle rahaa.
Salaperäisen yön äänetön hiljaisuus saattaa ihmisen ajatukset pyhiin aavistuksiin; alati pilvettömän taivaan tähtien säännöllinen siirtyminen yli siintävän laen opettaa häntä tuntemaan luonnon lainalaisuuden.
Tyttö tuli hyvin myöhään illalla Krokelbyhyn takaisin. Mutta Sakrispa ei laskenutkaan häntä sisään. Ei pitkään aikaan: antoi jyskyttää ovea ... oli itse vaiti kamarissa. Viimein kuului Nelma tiedustelevan eteisessä, oliko Kukkelman kotona. Silloin vasta avasi Sakris oven. Rampa kyyrötti keinutuolissaan salaperäisen näköisenä. Ei virkkanut mitään. Epäluulo ja huoli kaiveli hänen sydäntään.
Mutta kuta paremmin Bengtin vaatimukset täytettiin, sitä suuremmaksi ne jonkun salaperäisen luonnonlain mukaan tuntuivat intohimoisen kiihkeästi kasvavan. Svenin pienimpiinkin virheisiin, vähäpätöisimpään laiminlyöntiin tartuttiin raudankovalla ankaruudella.
Hän ei tahtonut hellittää mallia, ennenkuin näkisi sinisen kukan ruumistuneena tai tuntisi sen salaperäisen kasvun sisässään niin vahvaksi, että saisi empimättä antautua näyn ja runoilun valtaan. Olihan jo saatu näky tämä saari, tuo pikku tyttö! Ne olivat yhtä.
"Päin vastoin", keskeytti häntä Gabrielle liioitetulla kiivaudella, "onni on juuri ruusu, harvinainen, suljetussa puutarhassa kukkiva ruusu ja sen puutarhan olemme me nyt avanneet." Hänen sanansa synnyttivät Robertissa salaperäisen, tuskallisen ahdistuksen.
Muori jo tuli ovelle Ellaa vastaan: »Pidä sinä miehen mieli päässäs», kuiskasi hän salaperäisen näköisenä. »Se on tuollainen kuriton lunttu. Onko se sulle mitään puhunut?» »Mitä puhunut? Mistä?» »Ei mistään! No mene nyt vain perässä, se meni jo luttiin.» Emäntä näytti olevan kahden päällä, jatkaako vai ei. Vihdoin kuitenkin sanoi: »On olevinaan katumapäällä.
Päivän Sana
Muut Etsivät