Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Mistä hiidestä sen tietäisivät, että sinä minun kanssani kaupungissa olet ollut? Tiedänhän itse. Hm. Niin no, ehkä se olisikin paha, ettet sinä veisi, en sitte kehoitakaan sinua enään kanssani tulemaan mutta minä en ole milloinkaan pappilaan vienyt. Lähden pois jo, tuohiseni on vallan täynnä. Sakki kävi alakuloiseksi. Jojun puhe teki hänen miettiväiseksi.
Laurilla oli tyhjä säkki kainalossa, jonka hän laski porstuan kynnykselle ja istui itse viereen. "Armollinen emäntä", hän alotti puheensa, "te elätte nyt onnen päivänpaisteessa ja Silpon Lauri on köyhä.
Kun oli ollut heillä puute ja mies oli sairastunut, niin oli vaimo käynyt apua tahtomassa, vaan ei ollut mistään saanut, niin oli tullut kotia ja sitten omalla kartanollaan kompastunut hangessa ja käsiin tuntunut jotakin outoa. Ja kun alkoi kaivaa sitä, niin oli se säkki, jossa oli hopearahoja niin paljon, että ei yksin jaksanut sitä kantaa. Se oli niin ohjattu.»
Mutta Sakki jatkoi: »Aikaa, johon kukin on asetettu, täytyy jokaisen katsella, vaikkapa siinä olisikin kaiken maailman tuska. Vaikka tuhansilla rukouksilla ja kuinka voimakkailla käsillä koetettaisiin kääntää kohtalon tietä, niin ei kuitenkaan päästäisi hiukkaakaan poikkeamaan siltä uralta, joka kerran on meille määrätty. Täytyy kantaa kaikki sekä hyvä että paha, mitä meille on annettu.»
Oli hänestä tosiaan usein vähän huoliakin, kun hän oli niin vilkas ja monesti teki ajattelemattomuudessa pieniä urhotöitä, jotka eivät koulupojalle sopineet; mutta jos hän olikin pieni pilvenhattarani, oli hän myöskin auringonsäteeni, ja häntä kaipaan kuten kadonnutta kevätpäivää. Sakki kysyi, saisiko hän mennä kertomaan Jojun vanhemmille, mitä kirjeessä oli. Kyllä, mene vain.
»Kuulkaas, Iisakki», huusi Aabel, »te olette viisas mies ja tiedätte enemmän kuin muut. Miten kauan meille käy niin huonosti kuin nyt?» Sakki katsahti kysyjään. »Huonosti on käynyt ja huonosti käy vast'edeskin; mutta pahin tulee vasta lopulla, ennenkuin hyvä tulee, sillä viimein sekin kyllä tulee.» »Oletteko nähnyt unta kuninkaasta?» kysyi Simo. »En, mutta tiedän minä sen kuitenkin.»
Niin, sopii sinun puolustaa, kun olette hyvissä varoissa; mutta toista meidän on. Työllämme mekin elämme, ja kaikin kokoomme sen mukaan, kuin voimia riittää. Millä sitä lapset kokoovat? Hannes meidän on jo renkipoikana, ja Sakki saa hyvän päiväpalkan marjojen poimimisella. Mitä niillä marjoilla saa.
Kun olemme kaukana, oikein kaukana entisistä lapsuuden-seuduistamme, niin silloin vasta huomaamme, kuinka rakkaita ne meille ovat, sanoi Joju. Lieneekö tämä paikka sinulle rakkaampi, kuin sedän koti Helsingissä? sanoi Sakki. No sitä en juuri tiedä... Sepä se on, se on niin, että missä meidän osaksemme on tullut enimmän onnea maailmassa, se paikka meille kalleimmaksi jää.
Voilla voidan voudin rinnan, tuomarin sianlihalla, jottei tuomari toruisi, eikä vouti vormahtaisi. Vanhanaikainen; sanalasku, jota harvoin nykyaikoina taitaa muistella tarvita. Voipi se hyvä Jumala, hyvänkin talon emännän, säätä säkki kainalohon, kontti selkähän koheta.
Eräänä päivänä huomasi muuan kauppamies puotiansa sulkiessaan että viimeinen ostaja, köyhä, vanha ja raajarikko leski, oli unhottanut lattialle tiskin viereen pienen jauhosäkin. Kaikki palvelijat olivat jo lähteneet pois, ainoastaan yksi, joka joitakuita päiviä sitä ennen oli kauppiaan palvelukseen tullut, oli enää puodissa. "Ole hyvä ja vie tuo säkki vanhan vaimon kotiin", sanoi hänelle kauppias.
Päivän Sana
Muut Etsivät