United States or Bhutan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin, veljeni, on minunkin laitani: minä olin onnellinen niin kauan, kuin sain elää hänen lähellänsä, mutta nyt olen riutunut, ja kesän viimeisen kukan lakastuessa olen jo poissa, ja kun puut pudottavat viimeiset kellastuneet lehtensä, putoavat ne haudalleni.
Noin pari kuukautta Jussin sairastumisen jälkeen alkoi Jussi erittäin valittaa vaivojansa ja vakuutti Ollille, että hänen elämän loppu ei ollut kaukana. Olli sanoi kerran Jussille: "Saithan sinä tohtorilta muutamanlaista unijuomaa, ota sitä, niin ehkä saat lepoa!" "Sain kyllä unijuomaa ja hyvää se olikin alussa, mutta se on aikaa loppunut", vastasi Jussi.
Me istuimme laskeutuvan auringon viimeisten säteiden valaisemassa puistossa ja puhelimme menneistä ajoista. »Muistatko sinä silloin, kun...?» Monen edellä olevan sivun kirjoittaminen on vaatinut minulta suurta itseni voittamista. En voinut vavistuksetta kertoa niistä tapauksista, joita sain kokea matkallani Böhmiin ja koleraviikolla Grumitzissa, mutta tein sen täyttääkseni velvollisuuteni.
Valtio käyttää heitä kuitenkin tutkimaan malmisuonia, sillä yhtä heikkoja kuin he ovat näkemään mitä maan päällä esiintyy, yhtä kykeneviä ne ovat oivaltamaan mitä sen sisusta kätkee. Minä sain tästä oppia, että ihmisiä löytyy semmoisiakin, jotka eivät mitäkään näe läpitunkeuvan ja terävän katseensa tähden, ja jotka näkisivät ylen paljon enemmän elleivät he olisi niin tavattoman tarkkanäköisiä.
Silloin sain kohta ylimääräisen postimestarin viran. Ylimääräisen postimestarin tehtävänä on mennä milloin tätä, milloin tuota postimestarin virkaa toimittamaan, mihin heitä kulloinkin käsketään, jos joku paikka jääpi avonaiseksi kuoleman tai virasta eroamisen kautta, taikka jos joku epäluulonalainen eroitetaan virasta.
Kun sanoin, että yksi ainoa purema oli hengenvaarallinen ja että eräs marjanpoimija, jota käärme oli purrut paljaaseen jalkaan, oli heti kuollut, veti hän puumiekkansa esille ja aikoi hyökätä luolaan. "Minä pelästyin ja sain suurella vaivalla hänet pidätetyksi. "Nyt muistin heti käärmeet ja kaduin, että olin antanut hänelle rauta-aseen.
'Me olemme tuhlanneet enemmän rahaa, kuin olisimme tarvinneet, mutta nyt ai'omme olla säästäväisiä. Viime viikolla olin kilpa-soutua katselemassa Worcester'issa ja kirjoitin, omaksi hauskuudekseni vaan, kertomuksen siitä 'Argus'-lehteen. Oitis sain kirjeen, jossa minua pyydetään sanomalehden kirjeenvaihtajana matkustamaan kaikkiin suuriin vaali-kokouksiin.
Samoin sain tehdä leikkuu-aikanakin. Meidän silloiset pienet työvainiomme myönsivätkin kyllin aikaa kyläisille töille. Syksyllä alotin rippikouluni. Taasen seuraavan talven aikana toimitin verkonkutomis-ammattiani enimmäkseen kylissä. Kun soittotaitoni alkoi ruveta tyydyttämään itseäni ja muita, sain sitte jo sillä kunnian palvella tanssihaluista nuorisoa pyhäiltoina. Se oli mielestäni hauskaa!
Voi niitä sokeita, jotka eivät tahdo mitään nähdä! Mikä sormus se sitten on? Sekö, jonka sain teiltä, vai se, jonka te saitte minulta? Eikö se ole juuri se, jota en tahtonut jättää isännän huostaan? v. Hyvä jumala! mitä näen? mitä kuulen? Täytyykö minun nyt taas se ottaa? täytyykö? v. Missä olen?
Koska olin syöksyttänyt hänet sinne, sain tietysti tuoda hänet sieltä myöskin. Sinä olet oikeassa, se on ainoastaan kohtuullista sanoi pappi, joka tuskin sai liikutuksensa salatuksi. Mutta se on kuitenkin hyvityksen työ, joka poistaa osan rangaistuksesta kurjalta sielultasi. Se ei merkitse mitään! sanoi Wappu pudistaen päätänsä. Jos hän kuolee, niin minä olen hänet tappanut.