United States or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ettepä usko, kuinka tulin iloiseksi saatuani teiltä kirjeen, josta näin, että olette olleet tervennä ja tulette hyvin toimeen. Hupaista oli myöskin kuulla Junnon saaneen oppia kirjoittamaan. Voi äiti, jos vielä saisin äidin sekä Junnon nähdä, sittepä vasta iloinen olisin.
Minä tahdon kertoa sinulle rikokseni ja sitte ottaa vastaan tuomion: Nähtyäni tyttäreni ja sinun vain tulevan yhä rakkaammaksi ja saatuani siitä kokea vastuksia hänen naittamiselleen rikkaalle rusthollarille, päätin laittaa sinun petoksella tieltäni pois, saadakseni lisätä maallista rikkauttani, jota minulla jo kyllin oli.
Siksipä aloin kaivaa itselleni hautaa ja päätin paneutua siihen lepäämään, kun tunsin viimeisen hetkeni lähestyvän. "Saatuani haudan valmiiksi läksin taas kävelylle ja satuin tulemaan jälleen tuon samaisen puron luo. Mutta tällä välin vesi oli siitä suuresti vähentynyt. Se ei täyttänyt enää koko vuorenrotkoa, jotta saatoin katsoa sinne sisään.
Muori otti kirjan käteensä katsoaksensa perään ja se meni vallan hyvin, ettei hänen tarvinnut oijaista kuin kahdessa kohden. Saatuani luetuksi pyysin luvan päästä Vierimällä käymään katsomassa Loviisan lukua, sillä luulin hänen taitavan uudenaikaisempaa sorttia kun meillä osattiin.
Saatuani aikaa lähemmin ajatella asiaa, tulin siihen johtopäätökseen, että minä olin joutunut maanalaiseen avaruuteen, ja että ne olivat oikeassa, jotka olivat arvanneet maan onteloksi ja että maan kuoren pituudessa on olemassa toinen maailma, pienempi kuin meidän, varustettuna pienemmällä auringolla, pienemmillä tähdillä ja kiertotähdillä.
Tästä päivästä minä pysyin alati laivalla, varsinkin saatuani tietää että muuan tämän rouvan vanhoista armastelijoista, eräs filosoofian ylioppilas, pelkästä mustasukkaisuudesta vainosi henkeäni.
Sanomattoman hellästi ja arasti katsoi vaimo mieheensä ja sanoi: "Niin on; etkä sinä voi uskoa, kuinka iloinen minä olen saatuani hyvissä ajoin työni valmiiksi". "Minkä työn?" kysyi mies teeskennellyn välinpitämättömästi. "Sen kauniin silkkipeleriinin, jonka minä suureksi ilokseni sain tehtäväkseni". "Vai niin", sanoi mies. "Se on varmaankin joululahja jonkun rikkaan miehen vaimolle.
Mutta, saatuani veljeni haudasta merestä tämän tiedon, että rahat ovat varastettua rahaa," sanoi nuori Raybrock, lausuen vastenmielisesti näitä kahta viimeistä sanaa, "voinko sitä epäillä? voinko sitä epäillä?" "Epäilemisestä en voi mitään sanoa," huomautti kapteeni, "mutta minun mielestäni ette voi näitä rahoja koskea." "Nyt tiedätte miksi olen niin suruissani," sanoi nuori Raybrock.
Kuka sen viimein oikealle johdatti, en tiedä; vaan suuri kiitos olkoon sille kunnon ihmiselle, sillä ilman hänettä en olisi täällä vielä nytkään. Kirjeen saatuani rupesin kohta valmistautumaan matkalle. Mutta ainahan sitä menee vähän aikaa ennenkuin saa vaatteensa j.n.e. kuntoon pitempää oleskelemista varten muualla.
Mutta jos se pysyy paikallaan ja itseensä ottaa pienuuden, niin se ei voi muuta olla, kuin mitä se oli, samaten kuin minäkin, itseeni otettuani ja saatuani pienuutta, vielä ollen se, mikä olen, olen tuo sama pienoinen; kun sitä vastoin tuo toinen, itse suuruus, ei ole semmoisenaan rohjennut pienenä olla.