Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. marraskuuta 2025
TOPRA-HEIKKI. Sinä pidät minusta sitten? Pidäthän? Kuule, pidäthän pikkuisen edes? MATLENA. Kaikkia sinä tahdot tietää. TOPRA-HEIKKI. Tämän vaan. En enempää. En mitään sen enempää. Pidätkö sinä minusta? MATLENA. No, pidän, pidän, pidän! Tyydytkös nyt? TOPRA-HEIKKI. Tyydyn! Tyydyn! Mutta sano se vielä kerran! MATLENA. Kuurolle ei kahta saarnaa saarnata.
Köyhille ei enään julisteta evankeeliumia, koska he eivät enään tule, eivätkä he tule, koska varakkaat ovat saattaneet rahakukkaron vallan kirkossakin tuntuvaksi. Rauhankirkossa, missä näiden rivien kirjoittaja saarnaa, on paikat vapaina kellekä hyvänsä, ja kumminkin on herra antanut meille siunausta.
XX. Sillä samatenkuin evankeliumeista korkein on muuan elämäkerta, samaten on jokaisen hyvän ihmisen elämäkerta kieltämättä evankeliumi, joka saarnaa silmälle, sydämelle ja koko ihmiselle, niin että perkeleittenkin täytyy uskoa ja vapista, tuo iloa uhkuva julistus: Ihminen on taivaasta syntyisin, ei olojen eikä välttämättömyyden orja, vaan niiden riemuitseva voittaja.
Eikä Henrik myöskään voinut kieltää, että Uuno oli oikeassa kun sanoi: mitä varten hän sitten saarnaa muille, jos hän on huonoin kaikista? Hän päätti itsekseen jollakin sopivalla tavalla huomauttaa Johannekselle myöskin sen, että vähän suurempi itseluottamus, tai miksi sen sanoisi, ei haittaisi, kun kerran oli seurakunnan pappina.
Ja kotiin tultuansa hän istui kauan aikaa ääneti, silloin tällöin vaan pyyhki kyyneliänsä. Kun Gottfried ja minä sanoimme hyvää yötä hänelle, tarttui hän molemmin käsin meidän kummankin käteen ja lausui: "Olkaat, lapset, uskollisemmat, kuin minä olen ollut; tämä mies saarnaa sitä totuutta, jonka tähden minun puolisoni kuoli. Jumala lähettää hänet teille. Olkaat uskolliset hänelle.
Ne, jotka halusivat, saivat lähteä kirkkoon, mutta kotona-oliat kokoontuivat isän ja äidin ympärille kuuntelemaan saarnaa, jota luettiin kirjasta "Evankeliumi lapsille", sillä sitä kaikki lapsetkin niin hyvin ymmärsivät. Pieni Lillikin kiipesi isän tai äidin syliin, eikä hänen mielestään ollut oikein pyhäkään, ellei hän saanut olla kodin jumalanpalveluksessa mukana.
Ei ollut sekään heistä mikään kumma asia. Kuulosti siltä, kuin ei heidän mielestään olisi voinutkaan muuten käydä. Mutta yhtä he ihmettelivät: rovastin pojan viimepyhäistä saarnaa.
Vain hetken, viskellä taas häntä voitte niinkuin aalto kaarnaa. Nyt tutkii hän kai brittiläistä saarnaa NEITI SK
On todella ihme, kuinka se niin pian on mennyt, kerran alkuun päästyään ... huimaavaa vauhtia se meni käräjäin ja Handolinin kuoleman jälkeen. Ei syyttä istu Helander selkäkenossa eikä Lauri, hänen auttajansa ja taistelutoverinsa. Toinen toisena pyhänä saarnaa, kappalainen ja rovastin apulainen, usein molemmat samana, ja viikolla pitäjätään kulkevat, herätysseuroja pitäen. Ja minä täällä?
"Tahdon sanoa sinulle jotakin, Juhani", lausui hän kylmästi. "Sinun ei tarvitse nyt saarnata, sinä et voita sillä mitään!" Juhani säpsähti ja pyyhkäsi kädellään otsaansa ikäänkuin rauhoittaakseen kiihtyneitä tunteitaan. "Enhän minä saarnaa, Gabrielle. minä vaan lausun, mitä minä tunnen, mitä sinä itsekin ymmärrät, että minun täytyy tuntea."
Päivän Sana
Muut Etsivät