Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. toukokuuta 2025
Kanssapuhe ilonen käy pöydän ääress' Elämästä Lintukodon saaress' kauniiss', Tarinoja himeit' mailmoist' kaukaisista Siinä haastellaan ja ihmetellään Ympär pitkän pöydän, tuuheen metsän varjoss', Koska oksill' lintuin laulujoukko ääntää, Pieni, vilpas kiuru viserrellen Pyöriilevi paistehessa päivän kullan, Ja kosk' tuuli hieno, kukkas-hajuu täynnä, Koivistossa lehtiin kanssa leikittelee.
Senpä syytä eivät ymmärtää he taida Mutta tuskaton on heidän ikävyytens', Pian pois se haihtuu niinkuin aamun kaste Poskelt' kukkasen, ja karkeloihin taasen Rientävät he viherjälle tanterelle, Laulain onnen elämästä rauhan saaress'. Niin he iloitsee, ja viimein illan tulless' Vaipuvat he unen hienoon helmaan Unta kultast' näkemään, ja päälläns' väikkyy Kesä-yöseen tyyni, hymyilevä taivas, Niinkuin vaisunsinii'n, hiilakkainen huivi.
Sillon ihanasta unestansa herää Kerikansa, ijankaikkisesti nuori, Rientää ilotyöhöns Lintukodon saaress'. Uljaat pojat pellot kyntää, niityt niittää, Naiset kangast' helskyttävi korkeess' lakass'. KAUKAMETS
Soittakaatte, kirkot, kellojanne! Pois ne työstä kansan nukuttaa: Velttona vaan taivas-armoon luottaa, Mutta taistelunsa unhoittaa. »Toivonkirkko» tuolla sinivehreen Veldesjärven saaress' uskottaa: Kuka vaan sen kellonnuoraan tarttuu, Hän sen voittaa, minkä toivottaa. Petosta ja kansan peijausta! Toivonkello kunkin rinnass' on. Sit' on helppo joka hengen soittaa, Mut ei muu kuin työ vie voittohon.
Päivän Sana
Muut Etsivät