Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Kaikkiin hänen puheisinsa Henriette ei vastannut muuta kuin: "En tahdo, en tahdo; olenhan minä luvannut." Henriette oli sairaana, oli kuumeessa. Saara riisui vaatteet hänen päältänsä ja sai hänet vuoteelle; mutta äiti tahtoi itse hoitaa häntä. Ja Saaran täytyi lähteä pois alakuloisempana, onnettomampana kuin oli tullessaan ollut. Mitä syksymmäksi aika kului, sitä enemmän Saaran sydän paatui.
Heleena kiskaisi itsensä kiivaasti hänen käsistään ja heittäysi polvilleen kirkkoherran ja ääneen itkevän Saaran eteen, sekä suuteli vanhusten käsiä niin tuskallisesti, että
Valssin loputtua tuli Elise Saaran luokse; «tyttö kultani!» hän lausui ystävällisesti mutta vakavasti, «sinä et saa tanssia sillä tavalla. Rintasi ei siedä sitä. Miten sinun on lämmin. Oikeinhan hehkut!» «Sehän on minun ilmanalaani!» vastasi Saara hymyillen; «siitä minä voin mainiosti!». «Istu seuraavan tanssin aikana, minä pyydän sinua! On todellakin vaarallista noin kuumeta.» «Ensi tanssinko?
"Jos isieni Jumala on saanut sydämesi taivutetuksi", pyysi Mirjam sydäntäliikuttavalla äänellä, "niin auta minua tämän ruumiin hautaamisessa tuonne puutarhaan. Haudan hän on itse aikoja sitten kaivanut Saaran, äitini viereen, pää itäänpäin." "Olkoon menneeksi", sanoi bajuvari ja seurasi häntä. Hän kantoi päätä, Garizo tarttui ruumiin alaosaan.
"Hm hm ", sanoi hän pari kertaa, kun muut vaikenivat, "on 24 päivä kesäkuuta huomenna, niin on totta tosiaankin hm, hm Juhannuspäivä niin, niin on!" "Onko Juhannuspäivä joku merkillinen päivä kippari Worselle?" kysyi Fennefos; hän tahtoi olla ystävällinen Saaran miehelle! "Merkillinenkö päivä! niinpä niin luulisinpa, Hans Nilsen!
Jokainen tunsi myös, että kuollut oli "Mieron-Saara". Nyt ei ollut epäilemistäkään, että Jussi oli murhannut Saaran. Paavo sai nyt oman hevosensa. Ruumis nostettiin ja sidottiin yhden hevosen selkään ja miehet, kukin taluttain hevostansa, lähtivät taas matkaan. Kun he nyt pian tapasivat karjatien, marssivat he yötä myöten ja saapuivat vihdoin aamulla kylään.
Kippari Worse ei tuota pyhennys-asiaa ymmärtänyt, ja häntä rupesi kovasti väsyttämään. Häntä pitivät vielä valveilla yksistään Saaran pienet sormet, jotka niin ahkerasti liikkuivat pyhän kirjan lehdissä. Viimein hän kuitenkin olisi nukkunut; mutta silloin matami Torvestad ehdotti, että he yhdessä veisaisivat erään virren. Saara otti nyt virsikirjan, piti sitä kaptenin edessä, ja laulu alkoi.
Saaran kasvatuksessa oli noudatettu ankaria perusteita lapsen velvollisuudesta vanhempiansa kohtaan, ja hän suuresti kunnioitti äitiänsä. Hän olisi ennemmin hakannut kätensä poikki kuin loukannut äitinsä tahtoa; vaan hän ei uskaltanut langeta hänen kaulaansa niinkuin monasti olisi mieli tehnyt.
Saaran oli sydämessään myöntäminen että äiti oli oikeassa; sillä hän ymmärsi että Henriette ja Laurits nyt olivat siinä ijässä, että heidän keskenäinen tuttavuutensa helposti voi muuttua syntiseksi rakkaudeksi. Sill'aikaa kun Laurits oli kamarissa oli Saara arvellut itsekseen, että velvollisuus kentiesi vaatisi häntä lausumaan äidille mielipiteensä.
Saara oli siis kotimatkalla; niin, ehkä hän jo oli siellä! Tämä ajatus oli sanomattomana lohdutuksena Petrean sydämmelle, jota tuska ahdisti, kun hän kuuli kerrottavan Saaran heikosta tilasta. Mutta muistellessansa kuinka pitkä aika oli kulunut Saaran lähdöstä sieltä, hän tuskaantui uudestaan ja pelkäsi Saaran sairastuneen matkalla.
Päivän Sana
Muut Etsivät