Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. marraskuuta 2025
Hän ei vielä ollut saavuttanut Hengen vapautta käyttämään Jumalan sanaa sanoi Saara. Ei sitä pahempi, sitä vapautta hänellä ei ollut, jospa hänellä sentään olisi; sehän varmaan olisi tehnyt hänelle hyvää.
Sitäpaitse ... pani hän jotakin arvoa sille, että sai puhella Saara Rördamin kanssa, vaikka hänellä olikin jotakin itsessään, joka ärsytteli hänet esiintymään suurine sanoineen, joka seikka taas suututti häntä itseään. Oli kuin hän aina olisi epäillyt hänen suhteensa!...
Nyt tapaamme sattumalta toisemme, puhuttelemme toisiamme ja huomaamme löytäneemme molemmat todellisen kaivatun ystävän. Me olimme molemmat ystävän puutteessa. Nyt olemme enemmän kuin ystävyksiä. NIILO. No mutta yhdellä näkemälläkö te vaan ? SELMA. Isä kulta! SAARA. Siinä nyt kuulit. Etkö jo laita tuota menemään, että muistaa RAHIKKA. Minä tunnen teidät Kaukonen. Te olette oikeuden mies, oikea isä.
Sentähden ole lakkaamatta puettuna jäiseen haarniskaas, mun sydämmeni kuohuva lähde; sillä se musta traaki tahtoo ijankaikkisesti asua tässä. SAARA. Kaikki Pohjolan noidat eivät häntä manaa tästä pois. Ja tässä hän maatkoon ja liehtokoon aina, aina! Haa! mielinpä oljennella vihan ihanasti pahteisessa yössä. ANNA. Mä mahdan olla kirottu, jos vielä kerran korotan ääneni sovintoon päin!
Anna minun mennä sen kanssa, joka tahtoo ja voi avata luonteeni voimalle, lahjoilleni vapaamman vaikutusalan, kuin muutoin tulisi osakseni.» «Oi Saara! luuletko sillä tavalla voittavasi paremman onnen kuin kodin piirissä, uskollisien ystävien hellyydessä, onnellinen kotielämä voi sinulle antaa...?»
"No, sen verran olen minä huomannut sinusta näinä päivinä, että sinä tahdot merelle, sanoipa sanansaattaja niin tai näin!" "Se oli oivallisesti, Saara!" sanoi hän pyörähtäen ympäri kannallaan ja hieroen käsiään.
Kymmenittäin sai lehti uusia tilaajia naapuripitäjistäkin, joissa kuitenkin sanottiin: Ei meillä ole ollut semmoista nuttua kuin Tolpan Pirjon nuttu oli, vaikka kyllä velkoja olisi poiskin antaa. Mutta me Temmesläiset Limingassa kunnioitimme tuota vanhaa nuttuvainajaa unesta-herättäjänämme. Saara Sulkavan toinen uni.
Saara valvoi, holhoi, teki työtä, lempeänä ja nöyränä, ollen siunaukseksi köyhässä talossa. "Tuolla on raamattu", sanoi sairas emäntä, "lue minulle vähäisen siitä, tämä ilta on niin pitkä ja minä haluan hartaasti kuulla Jumalan sanaa".
"Saara, Saara, mitä pitää minun tehdä?" "Rukoile!" vastasi hän ja meni. Worse makasi väännellen itseään tuskissa ja vaivoissa, huusi Saaraa, pyysi häntä armahtamaan ja tulemaan hänen luoksensa; hän kuuli että Saara oli viereisessä huoneessa. Vihdoin Saara tuli. "Saara, miksi olet niin kova minua kohtaan? Semmoinen et ollut ennen." "Minä en kohdellut sinua oikealla tavalla."
Onhan se aivan luonnollista, että minä Selmastakin huolta pidän..., itsestäni ei ole puhettakaan. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, mitä minä voisin tarvita. Oletko minun kenkäni nähnyt, millä kaupungillakin käydä saan. Eikö nuo jo joutaisi levolle? NIILO. Enhän minä koskaan ole sinua kieltänyt ostamasta. Sinun hallussasihan ne rahat ovat. SAARA. Niin, minun hallussani.
Päivän Sana
Muut Etsivät