United States or Chile ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja hän tuli niin rikkaaksi, niin rikkaaksi, että hänen ympärillensä ikäänkuin kasvoi pelkkiä aarteita. Hänen kammarinsa lattia oli kullasta ja simpsukan kuorista; seinät olivat pelkkää suurta peililasia, ja katto oli kullasta ja kiiltokivillä koristettu; voi, miten se säihkyi lamppujen valossa!
Hänen huoneensa lattia oli kullasta ja simpsukan kuorista; seinät olivat peililasia ja katto kultaa, hohtokivillä koristettua; oi, kuinka se säihkyi lamppujen valossa! Adalmina söi kulta-astioista, hänen vuoteensa ja vaatteensa olivat kultaa; jos olisi ollut mahdollista syödä kultaa, niin olisi hän tehnyt sitäkin, mutta se oli kuitenkin liian kovaa purra.
Mitä pelkäämistä on minulla, joka olen viaton!... Jos ympäristö, tullen tuntemaan minun suhteeni murhaajaan, sen vuoksi tuomitsisi ja halveksisi minua, ei se saattaisi minua ollenkaan murheelliseksi... Maailma saisi silloin puolestaan osakseen minun halveksumiseni! Näitä sanoja lausuessa säihkyi ylpeys Julian tummista silmistä.
"Kotis laatuun käy, hyv' on turvas myös, vaan mist' elatuksesi sait? Näpistyskö vai kirkkojen ryöstö on työs vai maantierosvous kait?" "Jos suurta tai pientä ma rosvoilin, ropo toki on taskussain; ja jos kerjäläisenki paljastin, eheämp' olis nuttukin vain!" Tuli säihkyi silmistä Döbelnin: "Schantz, kapteeni, kuulkaahan; Ken kaatunehist' oli urhoisin urohist' tämän komppanian?"
Mutta se ei ollutkaan niin helppoa, sillä kovasti kietoi se käsivartensa äidin kylmän kaulan ympäri. Kummallisesti säihkyi hänen mustat silmänsä, kun isäntä lempeällä väkinäisyydellä tahtoi häntä kuolleesta eroittaa.
BILEAM. Eteeni nousi Kosbi morsian, Verinen, valkovaippa kostotar, Vihoja säihkyi hänen silmistään, Kun verikeihään ojensi. Sit' ottaa Kun aioin haipui hän kuin kangastus. ZUUR. Hän, tyttäreni sulle näkyi? nouskaa! Verinen kostonkeihäs meitä johtaa, Sit' ynnä seuratkaamme! JOUKKO. Seuratkaamme! BILEAM. Tuolt' astuu hän! O, koston enkeli! Tuo keihäs isällesi! Ota, Zuur! ZUUR. En näe häntä. Missä?
Nyt hän äkkiä oli selvässä päivän valossa hänen edessään, ei säteilevänä ja hurmaavana, vaan selvänä, lujana ja lämpimänä. Poltettiin ilotulitusta. Sähisi ja säihkyi jossain heinikossa, kaikki ihmiset, jotka olivat kokoontuneet ympäristölle, tulivat tulipunaisina näkyviin.
Todella, kuningas luki ne, ja kaksitoista timanttia säihkyi Hänen Majesteettinsa olkapäällä. Kuningas kutsui kardinaalin. Mitäs tämä tietää, herra kardinaali? kysyi kuningas vakavalla äänellä.
Tätä ajatellessaan säihkyi uljuus ja rohkeus heidän silmissään ja he tunsivat jättiläisvoiman virtaavan suonissaan. Kaksikymmentä vuotta oli kulunut siitä kuin vanhukset, silloin nuorukaisia taikka nuoruutensa voimassa olevia miehiä, kolmannen Kustaan sodan aikana keskustelivat päivän tapauksia.
Kuinka ennen täällä suuret laulut raikui suusta suurten sankareiden, kuinka ennen täällä suuret miekat säihkyi säkeneitä suurten töiden, kuinka yksi, suuri Suomen manner kantoi yhtä, suurta Suomen kansaa silloin kansa kysyi kaihomielin: »Miksi ennen kaikk' ol' onnellista, miksi muinoin kaikki kaunihimpaa?» »Silloin paistoi päivä» vanhus virkkoi.