Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. lokakuuta 2025
Hän on juuri muutamia tunteja sitten sen minulle jälleen päivänselvästi osoittanut.» »Sinä erehdyt! Mitä hän teki sinulle?» »Hän nauroi.» Johannes pysähtyi peilin eteen. Rypisti kulmansa ja tuijotti tuimasti silmiin itseään. »Naiset nauravat aina», lohdutti ukko. »Ota hänet, valloita hänet! Hän nauroi vain sinun omaa avuttomuuttasi.» »Hän nauroi minun hienoimmille unelmilleni», huokasi Johannes.
Minä olisin tahtonut jättää hyvästi, sanoi Nehljudof rutistellen kädessään kirjekuorta sataruplasen kanssa. Tässä olisi... Katjusha arvasi, rypisti silmänsä, pudisti päätänsä ja työnsi pois hänen kätensä. Ei, ota, mutisi Nehljudof ja pisti kirjekuoren hänen poveensa ja aivan kuin olisi polttanut itseänsä, vääntäen kasvojaan, voihkaen juoksi huoneeseensa.
Andreas oli mielestänsä tullut ikäänkuin enemmän samalle kannalle herrasväen ja tuon neidon kanssa, joka puoleksi oli hänen leikkisiskonsa, puoleksi hänen haltijattarensa. Eräällä kävelymatkalla tuli hän maininneeksi jotakin tähän suuntaan, mutta hän asetti sanansa vähän sopimattomasti, jotta sattui mennä vähän yli rajan. Ellen rypisti hienoja silmä-kulmiansa, vaan ei sanonut mitään.
Ovsjanikov joi mahtavasti ja verkalleen kupposen toisensa perästä. "Mikko kävi täällä tänään", virkkoi Tatjana Iljinishna puoleksi kuiskuttamalla. Ovsjanikov rypisti kulmakarvansa. "Mitä hänellä on asiata?" "Kävi anteeksi pyytämässä." Ovsjanikov pyöritti päätään.
Missi rypisti vihasesti otsaansa kohautti olkapäitään ja kääntyi komean upseerin puoleen, joka sukkelasti, otti hänen käsistään tyhjän kupin ja kalistellen sapelillansa nojatuoleihin miehekkäästi vei sen toiselle pöydälle. Teidänkin on välttämättä uhraaminen jotakin turvakodin hyväksi. Minäpä en kieltäydykään mutta aijon lykätä koko anteliaisuuteni arpajais-iltaan.
Samassa aukeni ruokasalin ovi, ja kääntyessämme, näimme Dagobertin seisovan kynnyksellä. Herra Claudius rypisti tyytymättömästi kulmiansa, vaan nuori mies ei siitä näkynyt huolivan; hän lähestyi ja hänen silmänsä lensivät kummastuneina raharivien ylitse. "Taivas, mikä loisto!" huudahti hän ihmetellen. "Setä, oletko siis kokoilija?" "Hiukan, kuten näet." "Eikä maailma tiedä siitä sanaakaan?"
Ellen seisoi hänen edessänsä täydessä mitassaan. Sen käden, jota herra oli tavoittanut, oli Ellen samassa laskenut alas. Toista kohotti hän käskevästi. Ulos! huusi hän ja rypisti silmäkulmiansa. Olkaamme nyt hyvät jo, sanoi herra tyynesti ja aikoi istuutua jälleen. Tämä hävyttömyys hämmästytti Elleniä.
Almaa hiukan harmitti, mutta hän vaati häntä kumminkin miehensä huoneesen, joka oli jo puhdistettu. Ei, hän ei tahtonut häiritä. »Mutta enkö saa katsella teitä tässä? Kukkien keskeen te sovitte niin hyvin, te kun itsekin kuulutte niihin.» Alma rypisti otsaansa. Nyt tuo puhe häntä ei ollenkaan miellyttänyt; se tuntui joutavalta ja tyhjänpäiväiseltä.
"Sitä ette te ymmärrä!" keskeytti puolalainen ja rypisti suuttuneena silmäkulmiansa. Viini oli hänen hermoillensa tehnyt vaikutuksen, ja hän löi pikarin pöytään niin että sen pohjaan tuli iso lommo. "Minä kyllä huomaan," jatkoi hän, "ett'ei tässä maassa järjestys ja kunto juuri suurin vallitse.
Inger-Johanna rypisti otsaansa ja katsoi terävästi ylös, niin että Thinka kiirehti lisäämään: "Sen, joka tulee sinne, pitäisi voida mukautua kuin lanka kuvernöörin rouvan ympäri, sanoi hän, ... olisipa vahinko, jos niin aikaisin katkeaisi kaunis niskasi." Inger-Johanna heitti päänsä somasti taaksepäin ja hymyili. "Onko nyt kuultu mokomia!" Thinka oli matkustanut Rysylkeen.
Päivän Sana
Muut Etsivät