United States or Mauritania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ruustinna vadin nähtyään löi käsiään yhteen ja huudahti: Ihme ja kumma kun on menneenkesäisiä marjoja ja näin hyvästi laitettuja ja säilytettyjä talonpoikaisessa talossa ja täällä äärettömän erämaan sydämessä. Emäntä naurahti lystikkäästi ruustinnan kummeksimiselle ja sanoi: Ei se ole tuohesta talonpojankaan suu, ettei se hyvää tuntisi. Ja se ei meille maksakaan mitään, ainoastaan vähän sokeria.
Minä tiedän jo; mitä vasten Anna ja tuomari tahtoivat viimeisessä hädässä toisiansa tavata. Heistä on keskellä hälinää muodostunut sievä pariskunta ja meillä on heidän häitänsä vietetty. Ruustinna asuu meillä kahden nuoremman tyttärensä kanssa.
Jaa, naurakaa vaan, mutta me teemme sen kuitenkin, sanoi Anette niskaansa päättävästi nakaten. No, Robert, onko sinulla jo aineet väitöskirjaasi koossa? kysyi professori. Ei vielä läheskään. Ajatelkaa, huokasi ruustinna, että hän aikoo lähteä sinne vielä ensi talveksikin. Koeta, lanko, saada hänet siitä luopumaan.
Ruustinna, joka kuuli heidän juttelevan puvuistansa, sanoi: »Muistakaa vain tarkasti katsoa vaatteitanne, etteivät ratkea mistään sekä että kaikki on puhdasta ja siistiä.
Sekä rovasti että ruustinna olivat hänestä kaikkein miellyttävimpiä ja kaikkein ihmeellisimpiä ihmisiä maailmassa. Ja samoin koko tämä pappila. Elämä yleensä oli kuin satua, kuin unta.
Kyllä minä nyt, kyllä minä nyt!... Niin, semmoinen se on, sanoi ruustinna. Matti ottaisi kahvia ... ja leipää kanssa. Kyllä Matin pitää käydä sitä katsomassa ja ottaa Liisa mukaan. Matti joi kahvia eikä vastannut mitään. Eikö tuota pitäne uskoa katsomattakin ... mitäpä tuota enää vanha mies kaikista lysteistä ... tiedänhän minä, minkälainen se on, kun rovasti on selittänyt.
Tanssi oli nyt loppunut, ja ruustinna pyysi vieraansa illalliselle, hyvin varustetun pöytänsä luo. Varmaankin oli tällä haavaa hänen suurin ilonsa, kun hän näki, miten runsasvaraiset ruoka-astiat hyvällä vauhdilla alenivat.
"Näitte kait sen nyt ruustinna, että ne on ilman juorupuheita ... eihän niitä mistä meikäläisillä kertymään jouda, jos jonkun lantin saapikin ... ei toki ... köyhä on köyhä... Uskoohan sen nyt ruustinnakin?..." "Uskon, uskon ... ilman taitavat vain juoruta... No menkää nyt pirttiin syömään ... tuokaa sitten astia pois!"
Ruustinna oli neuvonut ottamaan jonkun seuraneidin, mutta kun hän siitä puhui Ellille, vastasi tämä kärsimättömästi, ettei tarvitse. Oli hänellä toinenkin huoli, joka hänen mieltään joskus painoi. Tapahtui usein pitäjällä liikkuessa, että eukot tekivät hänelle kysymyksen, johon hän ei voinut vastata muuten kuin kieltävästi. Syytä hän siihen usein mietiskeli, mutta turhaan.
Kun Iiri oli valmiiksi puettu, katseli lukkarin matami häntä niin ihastuneena, että kyyneleet vierivät hänen silmistään, ja sanoi: »Oi ihmeellistä, että sinä nyt todellakin olet meidän Iiri!» Lukkari matamineen sekä rovasti, ruustinna ja Martti menivät nyt kartanoon.