kummeksimiselle

Päivitetty: 27. heinäkuuta 2026

Ruustinna vadin nähtyään löi käsiään yhteen ja huudahti: Ihme ja kumma kun on menneenkesäisiä marjoja ja näin hyvästi laitettuja ja säilytettyjä talonpoikaisessa talossa ja täällä äärettömän erämaan sydämessä. Emäntä naurahti lystikkäästi ruustinnan kummeksimiselle ja sanoi: Ei se ole tuohesta talonpojankaan suu, ettei se hyvää tuntisi. Ja se ei meille maksakaan mitään, ainoastaan vähän sokeria.

Heikki Meriläinen - Mooses ja hänen hevosensa: Romaani