Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. toukokuuta 2025
Kun Simo oikein hyvästi haastoi ja selitteli asioitansa sekä helmansa alta työnsi konjakkipullon ukon turkin alle, niin heltisi kun heltisikin sataiset ruplat ukko-Juhanan takaa, jossa ne eivät olleet missään tuulen ajeltavana. Simo näet ei pitänyt minään sopimattomana pistää pientä valetta, missä asian haarat sen vaativat.
Mutta Alli istui liikahtamatta. »Sanokaa minulle ensin, mistä te saitte sen tuopin ja huivin ja venäläiset ruplat.» Antero nyökkäsi päällään, mutta ei kuoppaa kohti. »Tuolta. Ihan musta!» »Mistä?» Antero nyökkäsi uudestaan: »Tuolta.» »Miten te ne saitte?» kysyi Alli edelleen tutkien. »Minun ei olisi pitänyt syntyä. Sielu on musta.» »Mistä te ne saitte?»
Minä nykäsin silloin ainoastaan kaksituhatta ruplaa neljällätuhannella markalla, noin vaan koetteeksi. Annoin ruplat lainaksi ja nyt on silloinen pääoma neljä-tuhatta markkaa noussut kuudentuhannen markan arvoiseksi. Ja entäs korot, entäs korot! Nythän on koron vapaus! hohotteli Risto Tohonen ja hänen sieraimensa liikahtivat tunnetulla tavalla.
Vierimän hevosella vei äiti puolukat kaupunkiin ja sai niistä kohtalaisen hinnan. Samalla kertaa möi äitini myös lehmän antaman kesäkautisen voin, josta tuli melkoinen summa. Lehmä kun oli hyvänlainen lypsämään ja itse kun emme paljon ensinkään voita syöneet, saatiin sillä useat ruplat säästöön pantavaksi talven tahi kaukaisempainkin aikain varaksi.
Nehljudof näki, että ihmissyöminen ei alkanut metsissä, vaan ministeriöissä, komiteoissa ja departementeissa, mutta ainoastaan päättyi metsissä; että hänen lankonsa esimerkiksi ja kaikki muutkin laki- ja virkamiehet, alkaen oikeuden palvelijasta ministeriin asti, eivät vähintäkään välittäneet oikeudenmukaisuudesta taikka kansan edusta, mistä he puhuivat, vaan että kaikille oli tarpeen ainoastaan ne ruplat, joita maksettiin siitä, että he tekivät kaikkea sitä, mistä tuo turmelus ja nuo kärsimykset olivat seurauksina.
Miehyen ensimäinen kysymys oli Rietua, vaikka hän itse oli huolta pitänyt eukon poissa olosta, jotta hän kerran voisi kahdenkesken puhua Annan kanssa. Ojamyllärin kirkkaat ruplat eivät menneet yöllä eikä päivällä hänen mielestään. Häpeemätön niinkuin hän aina oli, Kirja-Tiitsu otti tuolin ja istuutui rukin eteen Annan viereen.
Hän vannoi ja vakuutti, että hän ennen tahtoisi menettää vaimonsa kuin hevosensa; mutta kuinka olikaan, ruplat huilahtivat hänen vanhaan nahkakukkaroonsa, ja kauppa oli tehty.
Vaihdettiin vain riksit rupliksi ja ruplat markoiksi ja kerättiin kullat kellareihin taikka lähetettiin ulkomaisiin pankkeihin tallelle, kotimaisiin kun näet ei luotettu. Kauppapuodit pidettiin vielä auki vanhaan tapaan ja myötiin nappeja ja karttuunia kotiväelle ja niille harvoille lähikyläläisille, jotka enää kävivät ostamassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät