Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
En yhteyttä voi ma ymmärtää välillä runojen ja kihlaukseni. Sa älä tutki lemmen olemusta, se herkkä on, ei siedä kosketusta. Styverille. Teit' auttaa voisinko, se sanokaa, niin tuumimme. Tuot' olen aprikoinut, mut päivän pitkään päätökseen en voinut ma päästä, esittää en asiaa. Sua auttaa voin ma sanoin muutamin: Kevyttä päivää tokko siitä asti oot nähnyt, kihloihin kun vakavasti
Varahinen ei siis taida ollakaan Suomen runojen ja laulujen unohduksen tieltä korjaaminen. Jopa ei varahinen, vaan valitettavaksi kylläki myöhäinen. Monta niistä kauniimmista on jo iäksi päiväksi kadonnut ja monta näihin aikoihin säilynyttä katoaa päivä päivältä, vuosi vuodelta, polvi polvelta, entisten jälkeen, jos niitä ei kohta ja täydellä toimella sitä ennen korjata.
Kaikkien muiden paitsi runojen "Paimen ääniä" ja "Jos oisin mä" sekä parin murrejutun, jotka kaikki on otettu kokoelmaan semmoisina kuin ne on jätetty ulosantajille. Helsingissä, marraskuussa 1895. Kasimir Leino. Gustaf Frödingin omatekemä biografiia.
Puheena-olevat runot jätetään näet tavallisesti kerääjälle laulamatta, mutta, niiden kohdalle tultuansa, lisäävät laulajat välistä viittauksen: »siitä se lähtee tavallista raudanluvun jälkeä», taikka: »siitä tulee häävirret laulettavaksi, jotka te saatte naisilta». Ristiriitaiset, niinkuin oppineitten, ovat siis laulajainkin todistukset Kalevalan runojen yhtenäisyydestä.
"Tahdotko vielä kesäsormuksesi, hallitsijatar?" kysyi Erigone. "En", sanoi Teodora valiten, "niiden käyttämisaika on jo lopussa. Anna minulle raskaammat, smaragdeilla koristetut." Erigone ojensi hänelle korvarenkaita, sormuksia ja rannerenkaita. "Kuinka hyvin", sanoi Antonina jättäen sikseen hurskasten runojen lukemisen, "helmien valkoinen ja jalokivien viheriä väri sopivat yhteen."
Heillä on sanomalehtiä ynnä muuta kirjallisuutta, kuin myös muinais-aikuisia kansanrunoja, jotka ovat Suomalaisten runojen luontoisia. He harrastavat suuresti soittoa ja laulua. Heitä on noin yhden miljonan vaiheilla. Itäpuolella suomen rajaa asuu Karjalaisia, jotka ovat tunnetut suuresta kauppahalustaan. He vaeltelevat usein täällä Suomessakin kaikenmoista rihkamaa kaupustelemassa.
Mahtaa kyllä olla', että laulujen ja runojen nuottia kanteleellakin soittaavat, niinkuin usein runoja laulaessansakin soittaavatkin kanteleella nuottia, mutta varon, että eiköhän siinäkin perisuomalaisessa kanteleen soitossa olisi jotain merkittävää yli suullisen sävelen.
Hän uppoutui Suomen kansan henkeen, itsensä unohtaen, siinä määrin, että hän Eino Leinon sanoilla oli »silloisen Suomen itsetietoon tullut kansallishenki». Kalevala oli sentähden hänen työtänsä, vaikkei hän ollut runojen tekijä. Tarkempi tutkimus on myös paljastanut, että Kalevalan runot eivät ole yhtä vanhoja, eivät samalta alkuajalta.
Ja tuommoinen runojen töhriminen, tuommoinen kirjallinen joutilaisuus, joka viepi nuoret ihmiset joka päivä oleskelemaan pilvien yläpuolella tahi painaa heidät maan mustaan multaan, niin etteivät he pilviltä ja mullalta voi älytä tosi elämän hyviä, siunattuja antimia soisin että hitto sen kaiken veisi! Suunta, johon Henrik nykyään kallistuu, oikein surettaa minua.
Taitavathan ne tieteelliset runoteoriiat nykyään olla sitä mieltä, että Kalevalan »ulapat aukeat» ja »saaret merelliset» eivät ole Laatokan ulapoita eikä sen saaria, mutta mielikuvituksella on omat teoriiansa ja kun minun mielikuvitukseni ei ole viitsinyt lähteä merta edemmä kalaan, niin on se aina sijoittanut runojen toiminnan Laatokan rannoille.
Päivän Sana
Muut Etsivät