Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Aurinko, Kuu, Otava, Aleksanteri suuri, Herkules, Orpheus, Diogenes ja mitä kaikkea koreata ja kaunista ja ylenmäärin suurenmoisia sen ajan runoilijat lienevät otsansa hiessä keksineet sanalla sanoen, hän itse, kuningas, maan isä, Aadolf Fredrik, suuri Aadolf Fredrik lempeä, y.m., y.m, y m., ilahutti tätä maata armollisella käynnillään.
Kaikkia noiden ihmeen ihanain kasvojen eri osia ei hämmästynyt nuorukainen heti paikalla voinut erottaa. Hän ei nähnyt noiden kulmakarvain siroa kaarevuutta, joita senaikuiset runoilijat vertasivat nousevan auringon yllä lepääviin öisiin pilviin.
Onko ruumis esteeksi vai ei, jos joku viisauden harrastuksessaan sen avuksensa ottaa? Sanani tarkoittavat tätä: antavatko näkö tai kuulo ihmisille mitään todenperäistä, vai onko näiden laita niin kuin runoilijat meille myötänsä juttelevat, ett'emme kuule emmekä näe mitään varmaa?
Olen kaunis ma kuin uni kivinen vain ja mun rintaani vastaan on riutunut monta. Mut lempeä mykkää ja loppumatonta olen ruokkinut rinnassa runoilijain. Kuin sfinksi oon ikuinen arvoitus, mull' on jääsydän, joutsenen valkeus. Vihaan liikettä, leikkiä linjojen ja koskaan ma itkenyt, nauranut en. Ja mun muotoain ylpeää runoilijat öin päivin niin hartaina tutkivat ja mun ongelmaani he tulkita halaa.
Ja joista ei tee mielikään irtautua ... onhan se aivan luonnollista ja niin peräti inhimillistä ... sitä sanotaan suureksi, jopa jaloksikin ... kaikki runoilijat ovat sitä ylistelleet ... ja minä kyllä osaan minäkin antaa arvoa sydämen ja tunteiden vaikuttimille... Kun kerran rakastatte miestänne ja tahdotte olla hänen kanssaan onnellinen Ja te luulette todellakin! huudahti Elli.
Mikä lie ollut, henkien manaaja!... Minä heitä en ole nähnyt enkä kuullut milloinkaan. Et edes heidän siipiensä suhinaa? uskalsi Paavo Kontio kysyä piloillaan. En. Runoilijat mitä lienevät kuulevinaan... Kyllä se, mikä minun kirjoissani seisoo, on kaikki ihan tästä päästä, tällä omalla kaljamalla kasvanutta.
Mutta ihanampia kukkia kuin missään muualla kasvatti se Florensissa, joka kohta tuli kaunotaiteiden ja runouden pääkaupungiksi. Suuret runoilijat Dante ja Petrarca ovat teoksillaan levittäneet tälle kaupungille kuolematonta kunniaa.
"Sellaiset herttaiset pikku tahdot kasvavat kernaasti juuriksi, ja" vieläkin syvä huokaus "nainen ei senlaisella tule toimeen maailmassa." Tohtori tuumaili tuijottaen lasiinsa: "Naisen suurimpia ansioita on taipuvaisuus; mutta runoilijat ylistävät uhkeita, ylpeitä neitosia!... Siinä on hieman ristiriitaisuutta siinä"... "Mitä vielä, ukkoseni! Ja'a heidät kahteen osaan!
Mutta silloin on vaara suuri, kun yläluokka vain odottaa tyytymättömyyden puhkeamista rahvaan keskuudessa, antaakseen tuulta omalle tyytymättömyydelleen. Vanhan ajan runoilijat kertovat sellaisen tarinan, että muka toiset jumalat kerran aikoivat sitoa Jupiterin, joka saatuaan siitä tiedon Pallaan neuvosta noudatti avukseen Briareuksen, jolla oli sata kättä.
Minkä seurapiirin ihminen voi luoda itselleen kotinsa »elottomista esineistä»! Runoilijat tähän kykenevät, ja jokapäiväiset ihmiset ovat tietämättömyydessään liian alttiit hymyilemään säälien haaveilijoille. Ovathan tiedemiehetkin jo havainneet, että metallit voivat väsyä, ja jokainen ihminen tietää tämän kokemuksestaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät