Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Me astumme päiväkaudet ja kerjäämme itsellemme ravintomme ja asuntomme, jotka veli Martin toisinaan palkitsee sillä, että hän toimittaa messun seurakunnan kirkossa taikka lupaa Romassa lukea määrätyitä rukouksia tai käydä messuissa hyväntekiäimme puolesta. Nämät ovat tosiaan oivallisia päiviä.
Kuningas, joka muuten oli niin lempeä, ei nyt ottanut mitään rukouksia kuuleviin korviinsakaan. Kaikki muut tuomitut paitsi Hästesko saivat armon ja heidän henkensä säästettiin. Hän, joka oli epäillyt kuninkaan valtaa, hän yksin saisi nyt sitä kokea.
Mutta kun joku rikoksenalainen alustalainen tai kontrahdin rikkonut vuokramies pyysi häntä puolustamaan syynalaista, niin Mr Travers keskeytti hänen sekaantumistansa asiaan lausumalla "ei", vaikka se sanottiin lempeällä äänellä, ja lisäsi siihen miehekkään muistutuksen, sanoen "ettei maailmassa olisi ankaraa oikeutta ja kunnollista järjestystä, jos mies kuuntelisi vaimon rukouksia sellaisten asiain suhteen, jotka kuuluvat miesten alaan."
Se on luultavasti unohtunut lisäämättä siihen silloin kun tuo rukous tekastiin. Ehkä kiireessä. Ja nyt on aikain kuluessa monen oppineen ja hurskaan papin senvuoksi täytynyt lähettää muodoltaan virheellisiä rukouksia taivaaseen. Mutta se ei ole tämän rukouksen suurin vika. Se on sisällöltäänkin väärä.
Kohta rupesimme elämään hyvästi. Kun vanhempamme käskivät meidän tehdä kaikenmoisia koti-askareita, toimitimme ne kaikki nöyrästi ja huolellisesti. Myös paljon muutakin, minkä huomasimme hyväksi, teimme ja lu'imme ahkeraan Aapisestamme rukouksia. Yksi päivä meni jo kunnialla läpi. Seuraavan päivän aamulla aloimme tehdä samoin.
Sitä tehdessään lausui hän muhamedilaisia rukouksia, mutta pani yhä sekaan kaikellaisia väännettyjä haltijain nimiä, niin että siitä puoleksi tuli pakanallista loitsua. Ei saanut kukaan muu olla läsnä, paitsi vanhempaa sairaan molemmista vaimoista ja hänen pienempiä lapsiansa.
Rouva Hermentrud puolestansa epäilee kovasti, onko se oikein, kun nyt on ruvettu kirjoittamaan kirjoja ja lukemaan rukouksia yhteisen kansan kielellä. Kansa alkaa luulla itsensä yhtä viisaaksi, kuin papit, ja kukaties viisaammaksi, kuin heidän herransa. Mutta ennen kaikkia on Ulrich pettynyt itse talonpoikien suhteen.
Suomen kansakin alkaa elää; sekin saa oppia Jumalaa tuntemaan, sekin saa valtakirjan lähestyä sitä omalla kielellään. "Kyllä hän kuulee Suomenkin kielen, joka tuntee kaikkein mielen." Tässä on ensimmäinen kirja; siinä on kansani aapiskirja. Hän oli tuo nuorukainen, joka viisikymmentä vuotta ennen kysyi tuskastuneena: onko synti kääntää rukouksia kansan kielelle? Hän oli Mikael Agricola.
Hän puhui siitä pyhästä asiasta, jonka vuoksi he verensä vuodattivat; hän lupasi kultaa ja kunniaa niille, jotka jäivät elämään, ikuisen autuuden niille, jotka taistelussa kaatuivat. Kanuunain pauke oli niin kovaa, että vanhat muurit vavahtelivat. Neiti Regina muisti, että hän oli unohtanut torniin rukousnauhansa, jota nyt tarvittiin sairasten rukouksia varten.
Jos tulet Jumalan lapseksi, niin tapaatte kerran toisianne Jesuksen luona. Minä koetan, äiti. Luen rukouksia joka aamu ja ilta, enkä ole koskaan tottelematon. Ottaako Jumala minua sitten samaan taivaasen, johon Villenkin? Ottaako, äiti? SILJA. Ottaa, lapseni, ottaa, ottaa... MAIJU. Ihanko heti sitten kun kuolen? SILJA. Ihan heti. MAIJU. Ja antaako semmoisen kirkastetun ruumiin? SILJA. Antaa.