Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. toukokuuta 2025
Minä en voi sitä selittää, mutta minua elähyttää niin ihmeellinen tunne: Herra on vallannut minun kovan sydämmeni, minun sieluni luottaa häneen täydellisesti ja samoin toivon olevan veljenikin laita. Aamen sanokaamme sitte! vastasi tuo kokenut ystävä sydämmellisesti ja he kumartuivat yhteiseen hiljaiseen rukoukseen Jumalan edessä.
Tornista, jost' ain muezzin Huusi kansaa rukoukseen, Nyt soi kristittyjen kellot Kaihoisasti äänin kumein. Parvilta, mist' uskovaiset Profeetasta lauloi julki, Messun valhetöitä näyttää Papit kaljupäät ja munkit. Siin' on öykkää, kumarrusta Eessä maalinaamain nukkein, Humu käy, ja soi ja suitsuu Vilkkuessa tuohustulten.
Sitten, niinkuin pari kertaa ennenkin, hän näytti kokonaan unhoittavan läsnä-olomme ja elävän ainoastaan Jumalan näkemisessä. Hänen henkensä näytti olevan rukoukseen vaipuneena. Kotimatkalla emme puhuneet paljon mitään, ei Ewelyn enkä minäkään.
Mac-Lewis silmänräpäyksen aikaa katsoi herttuaan; sitten hän palavin silmin ja lujalla katsannolla kääntyi kuninkaan puoleen, joka näkyi syvästi vaipuneen hiljaiseen rukoukseen: "Kuninkaallinen majesteetti! minuutti tai kaksi sitten teiltä jäi yksi sana kesken sanomatta. Sallikaa sen tulla ulos suustanne, ja teidän tahtonne on oleva teidän Brandaneinne lakina".
Ajanharmain, sammaltunein seinin vasten iltataivaan ruskotusta seisot rantatörmälläsi horsmankukkaisella. Siipitynkäs tuuliin kurkoitat niinkuin käsivarret rukoukseen ojetut. Piennarpolkus on jo ruohottunut, pitkiin vuosikausiin sill' ei astujaa. Myllykuormat kulkee ohitsesi. Yksinäisenä ja hyljättynä olet oiva siivellisten pesäpaikka.
Tuon tuostakin kuulee heidän heikkojen lapsellisten ääniensä yhtyvän rukoukseen. Epäilemättä on tässäkin yksi niitä ihmisluonteen hienoon tuntemiseen perustuvia keinoja, joita katolisessa kirkossa on niin runsaasti ja joilla se niin voimakkaasti sitoo ihmisiä itseensä.
Hänen asemansa Jumalan ja ihmisten suhteen oli muuttunut: tavanmukaisesta Jumalan käskynhaltijasta oli tullut kanssaveljiensä lähettiläs, niiden sydämellä ja suulla puhuva, palava esirukoilija... Seurakunta itki. Kun tuli aika rukoilla maanhedelmästä ja kansa kumarsi päänsä rukoukseen, alkoi äänekkäitä nyyhkytyksiä kuulua ympäri kirkon. Kaikki hymy ja leikki oli kaukana.
Pois, porvarit; jo riittää rukoilu. CATESBY. Palauttakaa heidät, prinssi hyvä; Rukoukseen suostukaa; jos kieltäytte, Niin koko maa saa siitä kärsiä. GLOSTER. Maailman huolet mulle tyrkytätte. No, kutsu heidät: min' en kivest' ole, vaan herkkä ystävyyden pyynnölle, Vaikk' onkin tunto sekä sielu vastaan.
Hän pyykkäsi suutansa ja oudostuneena kysyi: "Pitääkö minun sanoman amen, ja mihin?" "Mihin? Siihen kauniisen rukoukseen!" "Herran tähden, Amelie, mitäs puhutkaan?" "No, voi, voi, kun et sinä ymmärrä! Tiedä sitten, että minä omilla korvillani kuulin, kuinka kauniisti hän rukoili.
Munkit veisasivat nyt muutamia värssyjä vastaukseksi ja astuivat sitten juhlallisesti kuoriin, jossa me kaikki laskeusimme maahan hiljaiseen rukoukseen. Tämän perästä he johdattivat minut luostarin suureen saliin, jossa koko veljeskunta antoi minulle rauhan suudelman.
Päivän Sana
Muut Etsivät