Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Hän istui puoleksi palaneen valkean vieressä ja nukutti parhaillaan lastansa, joka kehdossa ruikutti; toinen lapsi kitisi sängyssä. Minä pyysin yösijaa, enkä oikein kuullut mitä vaimo vastasi; luulin kuitenkin hänen myöntäneen; ehkä pelkäsi hän minua. Ja levittikin se vanhan kuluneen raanun lattialle minua varten. Minä kysyin, eikö miestä talossa olekkaan.
Hän ei enää voinut ajatella mitään, vaan oli kokonansa antautunut tuon suloisesti uuvuttavan tunteen valtaan, joka ehkä ennusti ijäistä rauhaa. Silloin kuului tuolta alempaa selvää ihmisääntä. Iska heristi korviaan. Todella siellä ruikutti pieni lapsi. Nyt kuului se selvään sanovan: "äiti anna nyt sitä leipää". Sitte ei kuulunut taaskaan mitään.
Panu tulen manasi ... toista polttamaan kirosi, omat alueensa sytytti. Voi, kun olisi totellut, ei olisi pyhä vuori palanut! ruikutti joku naisista. He olivat lapsineen turvautuneet pappiin ja juosseet hänen mukanaan Panulan pihan läpi. Nyt seisoivat he kuin säikähtyneet lampaat kallion alla hänen jalkainsa juuressa.
»Mutta kun Muttinen näin filosofoi ja huokaili, ja ruikutti, ja valvoi yöt, ja kulki vedet silmissä ja oli kyllästynyt ihmisen elämään, silloin tämä Bongman, niin, ennen nauramani, menetteli kuin elävä ja terve mies, kun syttyy tulipalo tai kun hän joutuu hankalaan rahapulaan: jos ei ole kolikkoa taskussa, millä päivänkin elää, hän hankkii ensi hätään edes jotakin, ja sitten vasta ajattelee suurempia afääreitä.
Jos luutnantit vastaisen avioliittonsa vuoksi eivät voineet jättää sotapalvelusta, niin saattoi se olla ymmärrettävää; mutta että vanha mies, joka selvästi käsitti asioita, yhä ruikutti perhettänsä vastaan eikä sittenkään tehnyt mitään ratkaisevaa, se oli Helenasta sentään liikaa. Mitäs tuolla pihalla tapahtuu? kysyi Helena ikkunan luota, kääntääkseen mieluummin koko keskustelun toisaanne.
»Pitikin hänen päästä vapaaksi sotapalveluksesta!» valitti Swartin emäntä. »Minä olen neulottanut Kallelle seitsemän uutta paitaa ja uudet siniset housut», ruikutti Wittin emäntä. »Frits saa uuden takin, ja nyt pitää hänen lähteä Belgiaan, siihen kirottuun paikkaan!» »Kuules, tiedätkö missä se Belgia on?» »En, kukapa sen voi tietää?
Näytä sille nukkeasi, Liisa. En minä näytä, se repii, ruikutti Liisa. Eikä revi, ja voithan sinä varoittaa. Elä itke mutus, elä, elä! Mutta »mutus» kun kuuli äidin äänen, äityi kahta kovemmin huutamaan. Toiset häntä viihdyttääkseen huiskivat ja taputtivat käsiään, hyppelivät ja laulaa rallattivat. Siitä syntyi semmoinen melakka, ettei korviaan pitänyt.
Kun tyttö sai puheensa takaisin, kertoi hän: Eilen aamulla lähti noustuaan jaloittelemaan ... kirkolle päin meni ... niin toi Rampa-Riitan äiti sanan, että rouva kuolee... Minä sinne juoksemaan, niin oli harjun rinteeseen lyykähtänyt polulle, joka lähtee viemään suurille saloille ... ruikutti ja sydänalaansa piteli ... minä juoksin miehiä hakemaan ja kannettiin kotiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät