Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Tiedämmehän me, kuinka toisissa maissa on porattu teitä läpi korkeiden vuorien, ja toisissa paikoissa on rakennettu kauhean korkeita siltoja järvien ja syvien rotkojen yli; niin, on semmoisiakin rautateitä, joissa kuljetaan kattojen päällitse suurissa kaupungeissa. Kaikkea tätä on tehty sentähden, että ihmiset ja tavarat voisivat tulla pian perille; sillä aika on kaikesta omaisuudesta kallein.
Näin miettiessämme kapinallisia seikkoja putosimme kahden mustan kiven välitse, viskellen itseämme sinne tänne vasten tihkuvien rotkojen seiniä, kunnes alhaalla purkauduimme vieraan, suuremman »puron» yhteyteen.
Tie kulki joka paikassa halki viljavain vainioiden ja reheväin rotkojen, joissa näki viiniköynnösten kiehkuran tavoin kietoutuvan silkkipuiden runkojen ympäri sekä ojentavan hennot oksansa puusta puuhun, joten koko tarha oli aivan kuin vihreäin seppelten koristamana.
Venäjän arot ovat rotkojen ja laaksojen risteilemiä ylängöitä. Rotkoissa on erilainen ilmanala, kuin varsinaisilla tasangoilla. Talvilla, jolloin kaiken elon kuolettavaiset myrskyt raivoavat näillä aroilla, ovat rotkot suojassa ja siis lämpöisempiä.
Jos taas Peleun poian Akhilleun vainota annan noita ja riennän, min jalat jaksaa, muurien luota tannert' Ilionin, jott' Idan rotkojen turviin päästä ja piilottaa voin itseni viidakon peittoon, niin hämärissä ma Ilioniin taas hiipiä saatan, virrass' uiden kun hiet yltäni huuhtelen ensin. Mutta nyt moisia miks sydän miettii?
Saksan keisarinistuimella istui silloin Henrik IV, jonka ajattelemattomuus ja kopeus ennustivat turmiota. Kun hän ankarasti ja mielivaltaisesti kohteli saksilaisia, tekivät he viimein kapinan ja piirittivät Harzburg-linnan, jossa hän oleskeli. Töin tuskin onnistui hänen pimeänä yönä paeta rotkojen kautta polkuteitä myöten Hessiin.
Kuljimme lukemattomien kolkkojen notkojen ja rotkojen kautta tämän jylhän Ben Alder-vuoren sisimpään osaan. Clunyn häkki. Viimein saavuimme metsän reunaan, joka peitti tavattoman jyrkkää ja louhista vuorenrinnettä. Korkealla metsän yläpuolella näkyi kalju, pystysuora kallion seinämä. »Täällä se on», sanoi muuan oppaistamme, ja me läksimme kapuamaan ylös vuorelle.
Kuin kallio, mi torjuu aallot tuhannet, Niin Lochlin'ia vastaan seisoo Inisfail. Ossian. Torvet ja rakkopillit, verenvuodatuksen ja surman kaikuvat sanansaattajat, komensivat yhdistetyin sävelin hyökkäykseen, ja niiden ääneen vastasi useamman kuin kahdentuhannen soturin huuto ynnä myös takana olevien rotkojen kaiku.
Tuntenut ei salomaitaan Pan, ei pilviä taivaan, merten kuohuja ei, kallion kaikuja ei, tuntenut ei kodiksensa hän korven varjoista viitaa, tuntenut vuoteekseen rotkojen sammalta ei, ei oman lintunsa, ei satakielen tuntenut ääntä, tuoksuja oudoksui tuttujen yrttienkin. Lemmetön, lauluton yö oli, raukea, riemuton päivä, kenkään nauranut ei, kenkään itkenyt ei.
XVI. Vaikka edessämme onkin suunnattomia rasituksia, vaikka meidän on kuljettava laajojen merien, pauhaavien rotkojen yli, niin eikö ole jotakin lohdullista siinä, että pohjantähti aina iltasin syttyy ikuiselle taivaalle, että ijäinen valo loistaa myrskypilvien ja kuohuvien aaltojen lomitse, tuo kiihkeästi ikävöity majakka kaukana näköpiirin rajalla, jonne koko elämämme ajan koetamme ohjata purttamme?
Päivän Sana
Muut Etsivät