Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Omat laulajat lauloivat köörin paikalla, Kirila Petrovitsch hyräili mukana sekä rukoili katselematta oikealle tai vasemmalle. Ylpeällä rauhallisuudella kumarsi hän maahan asti, kun diakooni korkealla äänellä mainitsi "tämän temppelin perustajan". Jumalanpalvelus loppui. Kirila Petrovitsch lähestyi ensinnä ristiä. Kirkosta käski hän kaikkien tulla luokseen päivällisille.
Vielä oli jäljellä vaan viimeinen toimitus: pappi otti suurella pöydällä olevan kullatun ristin, jonka päissä olivat pienet emalji-medaljongit, ja astui ristin kanssa keskelle kirkkoa. Ensimäiseksi tuli tirehtööri hänen luoksensa suutelemaan ristiä, sitten vartijat, ja sitten tulivat ristin luo vangit, tungeskellen, lykkien ja kuiskaamalla sättien toisiansa.
Nyt vasta huomaan, että minun olisi ollut uhrattava Totuuden alttarille myös oma ajallinen elämäntehtäväni.» Näin lauloi se suuri, sininen kukka minun sielulleni. Enkä minä voinut muuta kuin ristiä käteni ja toivottaa onnea hänelle, että se onnistuisi hänelle ainakin hänen uuteen elämään herättyään.
Sinne kulki aina paljon ihmisiä, ja herttainen erakko näytti heille silloin pientä ristiä, taulua, luolaa, kiveä, jolle Genoveeva oli polvistunut, ja lähdettä, josta hän oli juonut, kertoi heille hänen tarinansa ja kehoitti nuoria ja vanhoja noudattamaan hänen esimerkkiään.
Todellisessa rakkaudessa kantavat molemmat yhdessä ristiä, ja se, joka ritarillisesti tahtoo sitä yksin kantaa, riistää vain toiselta osan hänen pyhimmistä oikeuksistaan.
Siitä vaan ei ole mitään epäilystä etteivät ne kuulu mongoolilaiseen rotuun. Mutta muuten eivät ne ole länsi-Siperian kirgiisien eikä tataarien näköisiä. Mainitut kaksi miestä edustivat suurinta raakuutta ja villiyttä mitä ihmisten keskuudessa näkee. Nämä aarniometsän asukkaat elävät metsästyksestä ja kalastuksesta sekä tunnustavat kreikan-uskoa, josta merkiksi he pitävät ristiä kaulassa.
Nämä ylennykset ilmottakoon hänelle piirin maaneuvos niiden läsnäollessa, jotka ilmiantokirjelmän ovat allekirjottaneet. Friedrich Wilhelm, Rex.» Seurasi pitkä äänettömyys. Schrandenilaiset isänmaan ystävät seisoivat töllistellen toisiaan. Luutnantti Merckel oli lyyhistynyt ikkunalaudalle. Hänen sormensa tempoivat kiihkeästi ristiä, joka välkkyi hänen takkinsa mustien kiinnikenauhojen välissä.
1:NEN TALONPOIKA. Arvoisa akka! 2:NEN TALONPOIKA. Suuresti kunnioitettava! Lyö kortti pöytään, Pertti! Sinun on vuoros. PERTTI. Ristiä pojat, sanoi Riskeliini! 1:NEN TALONPOIKA.
»Ei neuvo syrjään sysää», sanoin minä ja lisäsin: »Tottahan minä, köyhä poikariepu parastani koetan, eikä ole laiskuudesta ristiä.» Isäntä käski minun istua syömään ja sanoi, että »Ei tässä ole hyvin erilaiset nämät syömisetkään, vaan sitähän se lintu linnulle, jota linnulla itsellään.» Minä istuin pöytään ja sanoin: »Kyllä se välttää vieraalle ajakseen, joka talon väelle aina.
On toki välistä ollut sama kaksikin kesää, sanoi nyt Shemeikka. Montako heitä lienet tässäkin majassa makuuttanut? Ei ole tullut ristiä seinään vedetyksi. Millä heidät lumonnetkin, mutta aina heitä saat. Lentävät luoksesi kuin pyynpojat piiskulle. Laulussa naisen lumot. Ja yksi laulu ainoa naisen lumolaulu: ihanuudesta oman itsensä. Se aina tehoo.