Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Lamppu paloi katossa, vaatteet riippuivat seinillä, ei mitään outoa eikä tavatonta. Hän ripusti nuttunsa ylös, laski hatun ja muhvin pöydälle. Astui saliin, mutta jäi seisomaan kuin naulattu kynnyksen toiselle puolen. John oli hänen edessään, korkeana ja vakavana. Alman sammuva katse etsi maata.
Leonardo astui epätasaisesti edestakaisin, otti pyssyn olaltaan, ripusti sen puun oksalle, seisahtui sitten äkkiä ja sanoi: "Isä, sano mikä minussa teitä oikeammastansa pahastuttaa?" "Se minua pahastuttua, ettäs olet luopunut ensimäisestä rakkaudestasi," vastasi ukko Raamatun sanoilla, jonka näkyi varsin hyvin tunteman.
Hän katseli, kuinka Miina toimitteli tehtäviään, ripusti hänen vaatteensa naulaan, sitoi sukat yhteen, väänsi lampun alemmaksi ja toi juomavettä yöpöydälle hänen viereensä. Sittenkin hän vielä hääri edes takaisin huoneessa, vältti kolinaa ja liikkui hiljaa varpaillaan. Alma ei enää seurannut hänen askareitaan. Vuoteen lämpimässä oli hänen hyvä olla.
Hän ripusti ne oksastoon peittääkseen raon, josta päivänsäde kilotti, sitten hän irroitti hiljaa pois kuningattaren sormesta sen smaragdisormuksen, jonka hän muinoin oli lahjoittanut tälle; silloin oli se vaivoin mennyt hänen sormeensa; nyt olivat hänen sormensa niin ohuet, että sormus melkein itsestään solui pois; sen sijaan pujotti kuningas hänen sormeensa oman sormuksensa, jonka hän muinoin oli saanut Isoldelta.
Kuisma otti padan kuusen oksasta, ahtoi sen lunta täyteen ja ripusti puuvipuun nuotiotulen päälle. Joko lienee päivä missä asti tulossa? kysyi joku miehistä. Ei ole kaukana enää, johan tuolla aholla lumi sinertelee, arveli toinen. Eiköhän olisi paras heittäytyä suksilleen ja lähteä heti paikalla painaltamaan?
"Katsokaa, eno!" virkkoi nuori mies, "tulitorni loistaa jo." Vanhus oli vielä vähän aikaa ääneti, tuprutellen sakeampaa savua piipustaan. Sitte vastasi hän tylysti: "kalastaja, joka on kaloja pyytämässä, ei saa suotta jaaritella niinkuin vanha akka; vaan hänen täytyy osata olla vaiti. Sytytä lyhty, Vilho!" Tämä totteli ja ripusti lyhdyn mastopuuhun.
Kuningas riisui kruununsa ja asetti sen amiraalin päähän, ja amiraali puolestaan otti kaulastaan värillisistä kivistä tehdyn helminauhan, joka oli hyvin kaunis, ja ripusti sen kuninkaan kaulaan.
Hän otti nyt kellon esiin, ripusti seinälle ja veti sen ihastuneen Valdemarin nähden, joka ei vielä koskaan ollut nähnyt kelloa, mikä siihen aikaan olikin aivan harvinainen. "Mitä sinä teet sille nyt?" kysyi poika. "Minä vedän sitä," sanoi Akselinpoika, "sillä muutoin ei se käy eikä näytä aikaa." "Se on elävä," huusi Valdemar iloa täynnä. "Kuulehan vaan, kuinka se napsuttaa!"
He toivat amiraalille ison naamion, jonka korvissa, silmissä ja muuallakin oli isoja kultakimpaleita. Kuningas antoi sen hänelle muiden lahjojen kanssa, jotka hän asetti amiraalin päälaelle tai ripusti hänen kaulaansa; ja samoin hän antoi lahjoja muillekin kristityille.
Torven sai perillinen pelastetuksi tulesta ja ripusti sovitusuhriksi alttarin viereen pitäjän pieneen, harmaakiviseen kirkkoon. Siinä se riippui monen miespolven ajan, kunnes venäläiset ison vihan aikana ryöstivät herran huonetta ja veivät saaliinansa myös tämän ritaritorven.
Päivän Sana
Muut Etsivät