Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Juhlia viettäissään jumalilleen siellä he, nähkää, joukon vankeja tuo, pikiverhoon käärien kunkin; syttävät ilveekseen nyt liekkiin nuo muka soihduiks. Unta ma näin monet yöt: tuliroihuna rintaman eessä loimuavan näin kapteenin sekä poikani rakkaan; valvoen aattelin öin: suru etsii kaikkia meitä.»
Tultuansa meidän tarkk'ampuja-prikaatimme kohdalle tervehti hän meitä kaikkia yhteiseen, tavallisella, kauniisti kumisevalla paasoäänellään: "hyvää päivää tarkk'ampujat!" Sen jälestä kutsui hän kaikki prikatin upseerit rintaman etupuolelle ja lausui heille: "Hyvät herrat! Niinkuin tiedätte, on H. M. Keisari määrännyt minut kaartinjoukkojen ylipäälliköksi.
Itä-gööttalaisten seuraamina he piirittivät, mursivat ja tuhosivat holsteinilaisten rintaman; nuo urhoolliset soturit taistelivat viimeiseen mieheen ja kaatuivat siihen, mihin olivat asettuneet. Kun tämä tapahtui oikealla kyljellä, oli vasen kylki joutunut suurimpaan vaaraan. Fürstenberg oli kroatilaisineen käynyt saksilaisten kimppuun, ja näiden rivit alkoivat pian horjua.
Ne ovat kunnon poikia, oikeita gentlemanneja ja parhaita tovereita. Huomenna alkaa taistelu taas, mutta parempi olisi saada taistella jotakin toista rintaman osaa vastaan kuin sitä, jossa meillä on jouluystävämme." Tuossa koruttomassa joulukuvauksessa eikö siinä ollut kuin syntymässä olevan legendan pohjasävel.
Toinen pyöräytti äkkiä hevosensa ja ajoi vielä nopeammin kuin oli saapunut miestensä rintaman ohi erästä metsikköä kohti, jonka reunasta nyt rupesi purkautumaan jalkaväkeä tiheinä joukkoina. "Keitä te olette? Kuka on johtajanne", kysyi Cethegus goottien kielellä ratsumiehiltä, jotka nyt olivat saapuneet hänen luokseen.
Kaarlo Suuri oli hädissänsä unohtanut, että hänen valkoisen töyhtönsähän oli määrä olla viittana kunnian tiellä, mutta koska hän myötäänsä pysyttelihe rintaman takana, niin luulivat meidän miehet, että kunnian tie käy ihan varmaan kylään päin. Nyt laukesi toinen tykki. Ratsuni oli ottanut peräti kummaksensa jo ensimmäisenkin; nyt se alkoi tuntea samallaista levottomuutta kuin isäntänsäkin.
Kun hän ei saa mitään vastausta, niin hän yöllä toistaa ilmoituksensa ja antaa sen sisällyksen sähköteitse tiedoksi rintaman ylimmille sotapäälliköille. Maaliskuun 12 p. vallankumous voittaa, kun sotajoukot menevät kansan puolelle. Merkin antaa Volhynian henkivartiorykmentti, ammuttuaan komentajansa.
Kahdentoista pataljoonan, yhteensä 4,000:n miehen voimalla kävi Lewenhaupt vihollisen koko jalkaväen kimppuun, jota oli noin 20,000 miestä. "Me menimme", sanoo päällikkö, "kuin uhrit päät seinää vasten." Ensimmäinen hyökkäys oli vastustamaton ja mursi avaran aukon vihollisen rintamaan. Mutta pian kokoutuivat he jälleen ja kiersivät heikon ruotsalaisen rintaman, jolla ei ollut ratsuväkeä apunaan.
Mutta lieneekö siihen ollut syynä pyssytulen vaikuttama hämminki vai vastahakoisuus sotaan, joka aatelisherroissa kuului olleen yleinen he eivät voineet vuorelaisille mitään, vaan peräytyivät sikin sokin rintaman edestä, jolla ei ollut peitsiä eikä painetteja suojana. Montrose huomasi kohta tämän edun ja käytti sitä hyväkseen.
He olivat valmiit siinä silmänräpäyksessä surmaamaan vaikka kenen. Mutta kenraali hiljensi ääntään ja sanoi, että he kumminkaan eivät saa unohtaa viimeistä velvollisuuttaan. joka oli avun anominen ylhäältä. Heti sen jälkeen komea kenraali ratsasti syrjään, ja minä näin kuinka kunnia-arvoisa piispa, kiiltävä kultaristi rinnassa, astui rintaman eteen.
Päivän Sana
Muut Etsivät