Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Niinkuin päivä, yön kun poistaa, Säteillen käy taivahille, Usva haihtuu, loitos loistaa Pyhä-paiste maisemille; Niin mun sieluun' koitti aamu, Rintaan syttyi päivän selko, Näin sen mailta öinen haamu Haihtui: tuska, tyhjyys, pelko. Aurinko, mi poistat synkät, Lempi, jos sä rinnan heität, Mihinkäs nää päivät jynkät, Jolloin silmäs meiltä peität, Päivät pitkät, toivoo vailla.
Hilja tuijotti häneen hetkisen kädet suonenvetoisesti puristettuina rintaan, sitte syöksähti esiin tuo kysymys, joka niin kauan oli poltellut hänen haavoitettua sydäntään: Knuut, Knuut, sinä et enää minua rakasta, minä näen, että välimme on loppunut? Knuut huudahti kiihkeästi: Minä en koskaan ole ajatellut rikkoa sanaani, Hilja, sen vannon.
Kun Heinäkankaan seuraavana aamuna päivän sarastaessa piti lähteä hevosta laitumelta noutamaan, kuuli hän kovan latingin kumahduksen, ja kiiruhti heti paikalle. Isohkon vanhan naaraskontion kuolonkamppaus oli juuri loppumassa; suuri lyyjyn möhkäle oli sattunut rintaan ja mennyt takapuolen kautta ulos. Pitkän matkan päässä oli pyssy, josta tukki oli katkennut.
Emmin rintaan oli hänen elämänsä ensi hetkestä saakka sijoittunut vamma, tauti, joka on pilkaksi tehnyt lääketieten taisteluja sitä vastaan, vamma, joka kaataa verkalleen, mutta kaataa varmaan ja joka, pienoseen sijansa otettuaan, tekee elon-aamusta illan ennen aikojaan. Minun poissa ollessani oli Emmi vilustunut ja tauti muuttunut n.s. pikaiseksi.
Hän rumin mies oli Troian luo tulijoista, kampurajalka ja nilkku, ja kumpikin kyttyräolka painunut rintaan päin; pujo pää ylihuippuna viistoon suippeni, kasvoi peittona sen hiushaituva harva. Muist' yli inhosi häntä Akhilleus ynnä Odysseus, heitä hän herjasi näät yhä.
Maria näki tulen Aadolfin silmissä sammuvan, hän tiesi sen madon, joka jäyti Aadolfin elämänpuuta, olevan hänen teeskennellyn kylmyytensä luoma ja kuitenkin ampui hän viimeisenkin nuolen Aadolfin revittyyn rintaan.
Kuta kauemmin katse viipyi muodossa vastapäätä, sitä enemmän pelko haihtui, ja rintaan iloista toivoa kasvoi.
Kasvatusisä! sinä, joka olet minulle Hänen esikuvansa maan päällä, sinä, jota olen paljon rakastanut; lempeä kasvatusäiti! sinä, jonka ääni ehkä voisi palauttaa elämän tähän kuolevaan rintaan armahtakaa minun lastani; ottakaa hänet lapseksenne! Ja minä kiitän ja siunaan teitä! Ei ollut aikomukseni milloinkaan palata taakkana kotiinne. Ei!
Taampana kohoava kivikkomäki, jonka harja kasvoi läpikuultavaa metsää, pisti paikoitellen juurensa niittyjen alaitse ja ilmaantui veden rajassa avopääksi kallioksi tai valkoiseksi hiekkarannaksi, jonka edustalla silloin nuokkui harva ruohikko jyrkkäyksen rintaan. Pappilan ranta oli pienoisen niemen kainalossa.
Hän hiipoo niin mielellään vieraan tunteen lempivän rintaan, hän houkuttelee nurjan silmäyksen lempivän silmistä, hän synnyttää loukkaavan ajatuksen lempivän sielussa: ja löydettyään yhden ainoan ajatuksen, yhden ainoan tunteen toisen puolison sydämessä toiselta salatuksi, nostaa hän huntunsa ja liehtoo ensimäistä tuhon tuottavaa kipinää, joka on tarttunut heidän onneensa, ja silloin voi ainoastaan heidän loppunsa maan päällä pelastaa heidän lempensä taivaalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät