Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. toukokuuta 2025
Ja tämän Stolypinin tekemän virheen tehostivat karkeuksiin ja ilkeyksiin asti lukemattomat maakuntasatraapit aina poliisivahtimestareihin asti. Pidettiin lujaluonteisuuden todistuksena ja edullisena virkauralla kohoamiselle tehdä pilaa "Viipurin rinkelin tekijöistä" ja käydä käsiksi maassa makaavaan puolueeseen sosiaalidemokraattien ilkeäksi iloksi.
Minä unohdin ostettavan rinkelin, sillä oikea Viipurin rinkeli seisoi nyt edessäni. Semmoisen, juuri semmoisen sopiikin leipoa sekä myödä semmoista leipää! Mutta millä ostin, millä ansaitsin minä semmoisen? Minä väistyin pois. Sellaisena kuin olin en ollut mahdollinen häntä lähestymään. Minä söin huonompaa leipää. Sitten pääsin entiselle isännälleni työhön. Kuukaus kului.
Sinun syntipussissasi on vielä paljon nostettavaa päivän valoon semmoista, jota ei saa kuitata vain yhdellä yleisellä lauseella. Tiedättekö, ketkä muut kuleksivat samalla lailla tyhjäntoimittajina ja näpistelevät torilla lihapalan sieltä, toisen täältä tahi haukkaavat Viipurin rinkelin maalaismuijan kainalosta? Tiedättekö, mikä on ihmisen uskollisin kotieläin, mutta myös suden lähin sukulainen?
Hän seurusteli siten *Gottfrid Rinkelin*, *Kossuthin*, *Mazzinin* ja ennen muita *Alexander Herzenin* kanssa. Alexander Herzen oli silloin parhaassa miehuuden ijässään, mutta jo monet kovat kolaukset kestänyt. Venäjällä ollessaan hän oli ollut poliisivalvonnan alainen, vankilassa ja kahdesti karkoitettu.
Kuitenkin tahdon kertoa ainoastaan pääasiat ja nekin lyhyesti. Kun kysytte mikä minut juuri Viipuriin toi, niin tietäkää, ett'en tahtonutkaan tulla tavalliseksi leipojaksi. Sitä en tahtonut. Jo lapsena opin markkinoilla tuntemaan Viipurin rinkelin. Sen maku ja maine ei haihtunut mielestäni. Jotakin semmoista tahdoin oppia leipomaan ja sentähden tulin Viipuriin.
Sitten minä tapasin hänet kahden viikon kuluttua ja sitten viikon kuluttua ja puolen viikon kuluttua siksi, että minä nimitin häntä Hetaleenakseni ja hän minua Juhanantikseen. Se oli ihana aikakaus. Johan tästä on selvää, että meistä tuli pari. Sitten oli minun helppo oppia Viipurin rinkelin leipojaksi. Mutta ajatelkaapas, että juuri Viipurin rinkeli teki minusta miehen!
Missä oli hevosenkenkiä ja vaununpyöriä, missä kaikenlaisia soittimia, missä vaatteita, harniskoita ja pyssyjä, leipuri oli ripustanut ulos rinkelin, nikkari pöydän, teurastaja lampaan! Heillä oli varmaankin niin ahdasta sisällä, sanoi hän isälleen; mutta silloin tuli takaapäin lumipallo ja nakkasi häneltä lakin pois päästä.
Kaikki köyhät saivat kukin kultarahansa, ja Sylvesteri ja Sylvia saivat paitsi sitä sen kuninkaallisen rinkelin, jonka hovileipuri oli matkaa varten leiponut, ja joka oli niin iso, että se oli neljällä hevosella kuljetettava.
Jaoin rinkelin kahtia ja sanoin tytölle: "Ell'ette ota tätä puolikasta, en osta teiltä koskaan rinkeliä." Ja siinä olikin hetki, joka ratkaisi tulevaisuuteni kohtalon. Tyttö ei hyljännyt. Hän vastusti, mutta otti kuitenkin. Hän katsoi minuun ja minä katsoin häneen. Sillä kertaa emme paljon jutelleet. Mutta se rinkelin puolikas oli tavattoman makea!
«Tuoko tetä makeitia pikku Takulle?« kysyi poika. «Tuon, ja vielä päälliseksi aika suuren rinkelin«, vastasi Sakari setä. He lähtivät. Metsämaan Jaakon toinen poika, Sakari, lähti merimatkalle, Aappo, hänen lankonsa, häntä saattamaan Turkuun. «Jumala suokoon Sakarille onnea! Hän on paras veljistäni«, jupisi Liisa.
Päivän Sana
Muut Etsivät