Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Yksi sana soi alati korvissani: murhaaja! Niin, minä olen murhaaja, minä olen syypää yhden ihmisen kuolemaan yhden, ei, kahden oman lapseni, jota minun olisi tullut rakastaa, josta huolta pitää ... vankilassa pitäisi minun istua, yhteiskunnan hylkiöitten joukossa, sovittamassa ja pesemässä pois rikostani..."
Jospa waimoni olisi hywyydellä, säwyisästi kohdellut ensimäistä rikostani ja lankeemustani, jospa hän olisi nytkään huomannut, että lankeemus oli tapahtunut hänen tähtensä ja että minun lankeamiseni oli meidän molempien yhteinen lankeaminen niin jospa hän olisi luwannut parannusta ja sanonut yhdenkään lempeän ja rakkaan sanan, niin kenties olisiwat asiat käyneet toisin, sillä sydämeni ei ollut wielä paatunut, se olisi wielä woinut palata ja parantua, anteeksi antaa ja ruweta wielä toiwomaan, wielä rakastamaan, mutta sitäpä ei hän tehnyt ja sentähden ei lankeemuksesta tullutkaan mitään katumusta eikä parannusta, waan perikato läheni lähenemistään.
Miksi siis ihmiskunnan tuskaa lisätä? Miksi taas paljastaa uusi tuskan elämä? Sitä olen ajatellut, ja olen vaijennut. Mutta omatuntoni ei suo minulle rauhaa. Se vaatii minulta uhria. Se vaatii minulta syyn sovitusta. Enkö voi sovittaa rikostani elämäni työllä? Enkö voi tyynnyttää omaatuntoani tekemällä hyvää, täyttämällä velvollisuuteni?
Kiusa kiusan päälle viimein mieheltä järjen vie. Liikkumaton niin kuin kivi. Nouse ylös, Antres, ja ollaan ystävät taas! Hän ei hengitä enään. Se on tehty! Toinen laudoissa, toinen raudoissa, niin tämä hääreisu päättyi. Kuollut on hän! Se on tehty! Tulkaat ja nähkäät rikostani suurta. SAKERI. Pysäytä! Mitä on tapahtunut tässä? ESKO. Tulkaat katsomaan vihan ja synnin hedelmiä!
Miten lempeästi hän arvosteli rikostani! Eilen olisin vielä ajatellut: "senkötähden että hän itse valhettelee maailmalle!" Nyt en sitä enää taitanut! "Minä tekisin mielelläni tämän muutoksen teille huokeammaksi", jatkoi hän.
Armahda minua en sitä ansaitse mutta anna armosi olla rikostani suurempi! Ei mikään haava kuolettava, sanoi lääkäri nyt kuivalla tavallaan tuolla miehellä mahtaa olla Mammuth'in tapainen luu-rakennus. Wapun voima oli lopussa, kauan jännitetty jousi katkesi ja nyyhkyttäen syöksi hän polvilleen sängyn viereen, kätkien kasvonsa Joosepin tyynyihin, O kiitos Jumalalle! kiitos Jumalalle!
Tuon pyyntöni jos lupaatte vilpittömästi täyttää, niin myöntymykseni on luja ja valmis", puheli Kolkki jäykästi. "Niin paljon kuin minussa voimaa on, tahdon korjata rikostani ja kohdella häntä lempeydellä ja ystävyydellä. Eiköhän ole parasta, että heti laitan Eskon hevosella heitä noutamaan? Vai kuinka Kolkki?" myönsi ja kyseli Kirri. "Tehkää niin!" "Tuossa on, Kolkki, käteni!
Päivän Sana
Muut Etsivät