Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Kului kuukausi toisensa jälkeen, eikä häneltä tullut minkäänlaista tietoa; ja Kirstin sydäntä kalvoi ylpeä tuska. Hän tiedusteli kaikista rantakaupungeista, mutta ei saanut minkäänlaista tietoa. Kun vihdoin kuukausista karttui vuosia, niin alkoivat helläsydämiset ihmiset, jotka onnettomuudessa näkevät rikoksen, huhuilla sitä, että Kirstiä oli petetty.
Hän oli saanut kuulla, että muuan heidän suuri lainsäätäjänsä, nimeltään Paavali Tarsolainen, paraikaa on Roomassa vangittuna jonkun rikoksen takia, josta juutalaiset häntä syyttävät. Häneen oli Chilon päättänyt tutustua.
Minä näin hänen kaatuvan, näin hänen hengettömät, sinertävät kasvonsa, kuulin huutoja: murha, murha, tunsin kuinka minua ajettiin takaa; ainoastaan vahva voimani pelasti minua hetkeksi rikoksen kostosta voi, mutta pian on minua kohtaava ansaittu rangaistukseni", vaikeroitsi Jaakko epätoivossaan. "Mutta kuitenkin on se tosi, että se mies elää, jonka luulet murhanneesi", sanoi Mari.
Sitä minäkin, lisäsi kauppias. Mutta pikemminkin on asianlaita semmoinen, että hänen tulonsa johdosta heräsi palvelijoissa rikoksen tuuma ja he käyttivät tilaisuutta hyväksensä, ja sitten sysäsivät syyn hänen niskoillensa. Pietari Gerasimovitsh puhui ärtyisesti.
"Woi eukko kulta, minä olen ollut silmisikana juowuksissa tällä matkallani", sanoi Heikki wärisewin äänin. "Se oli sangen pahasti tehty, ukko kultani...! Jouduitko huonoon seuraan, jossa petyit tekemään tuon rikoksen?" sanoi waimo kauhistuen. "Ei mikään seura eikä kukaan yksityinen ole minua pettänyt eikä wietellyt... Itse minä olen waromattomuudellani itseni pettänyt", sanoi Heikki surumielin.
Mutta meidän kapteenimme sai vihiä asiasta, ja näetkös, naapuri, hän oli peijakkaan äkänen mies! Hän kutsui meidät luoksensa ja sanoi, että me olimme tehneet pahan rikoksen.
Ja minkälaisen puheen, sen jälkeen kuin murha oli tehty, sinä pidit, rohjeten sanoa itseäsi Ludvig kuninkaan lähettilääksi ja vaatia kuuliaisuutta noilta konnilta, jotka juuri ikään olivat tehneet niin suuren rikoksen?»
Rikoksen rakastunut! puhkui apulainen ja alkoi tulisesti teiskata edestakaisin asunnossaan. Olenko tätä alkanut? Olenko tähän syypää? jatkoi hän itsekseen hykertäen käsiään. Näenhän, että tuskastutte minuun. Ette tahdo minua lohduttaa, tiukkasi Heleena. Oi, tahdon, tahdon! Mutta enhän voi. Enhän voi teitä niin, mitä minä sanoisin? Heleena tyrmistyi. Hän kohtasi mitä ei ollut odottanut.
Tämä oli helpoin, mutta häpeällisin rangaistus. Varkaalla, joka ei vielä ollut kyllin kypsä tyrmään pistää tai hirsipuuhun ripustaa, annettiin tällä tavoin, rikoksen julkirummuttamalla, ensimäinen varoitus ja neuvo lähtemään paikkakuunasta pois. Kovalla, raa'alla ajalla muuttuu yksityinenkin kovemmaksi ja miehekkäämmäksi tahi tylsäksi tuntonsa puolesta.
Mutta eikö »petakookia» myöskin opeta että rangaistus on oleva jossakin suhteessa rikoksen laatuun sekä ettei opettaja omavaltaisuudellaan saa tehdä itseään halveksituksi oppilain silmissä? Pölkkynen. Aivan oikein, aivan oikein. Mutta onhan se, niinkuin me kaikki tiedämme, hyvin vaikeaa välttää mitä nuoret kokemattomat oppilaat sokeudessaan meistä opettajista ajattelevat.
Päivän Sana
Muut Etsivät