Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Ja, murheiset rinnat, te riemuisin Nyt tunteihin sykkiselkää! Jo noussut on päivä, jo loppui yö, Jo täytetty myös on se raskas työ, Jok' elämän tuotti ja rauhan! Ja sanoma suuri tuo kaikuu taas Yli vetten ja kautta maitten: "Jo tullut on, Siion, kuninkaas, Hän, kuningas kuninkaitten! Hän tullut on, apusi armahin!" Oi, soikaa siis, kantelot Siionin, Ja, harput, te helkähdelkää!
Ja kuu ei kellään ollut siihen mitään sanomista, haki hän luuttunsa, löi siitä pari varsin miellyttävää alkusäveltä ja alkoi näin: Miss' olet herttaisin, Sä lähde hurmaavin? Povesta maan Se vaan Noin kumpuaa, Sen sydännestehistä! Oi, lähde armahin, Miss' viini vaahtoisin! Voi ihme, ken On sen Niin taidolla Somasti valmistellut? Sä lähde riemuisin, Sun toimi taiturin Sai iloks', onneks' aikaan.
Sulle suloa pelkkää Nuo soinnut helkkää, Tää virsi viehkeä Venuksen. Sotatorvet riemuisin soikohot räikkein Ja voittoon kalpoja kutsukoot, Mut kaikunsa vienoin kertovi väikkein: Sä voittajaurhojen voittaja oot. Vuot sävelten soikoot, Halk' yön huminoikoot, Ja pyhää lumoas palvokoot!
Riemuisin mielin rientää Antero takaisin Kontolaan samaa tietä, jota oli sieltä lähtenytkin. Milloin kulkee hän kankaita, joiden kahden puolen alavat metsät aukenevat ja niiden takana korkeat vaarat kohoavat. Tuon tuostakin helähyttää hän kepillään ikihonkia ja heiluttaa sitä menonsa vauhdissa, niin että ilma viheltää. Ilma on täynnä huumaavaa pihkan hajua ja kaskisavujen tuoksua.
"Eikä enää," niin lauletaan riemuisin sävelin, "ei enää levotonna harhaile Hildredin henki, sillä haudan toisella puolellakin elää tosin viha, mutta vihaa voimakkaampi on rakkaus ja Hildredin viha sammui rakkauteen." Vuorten välkkyvänvalkoiset lumihuiput hehkuvat tulipunaisessa hohteessa. Mahtavina, juhlallisina seisovat nuo kahden maan-osan väliset vartijat.
Sykkivin sydämin, riemuisin mielin ja suut ja silmät hyväksyvässä hymyssä otti uhrikansa osaa tietäjän rukoukseen ja kiitokseen. Tähteeksi jääneet lihat ja keitot kannettiin alas kylään seuraavina juhlapäivinä nautittaviksi. Vuodat vietiin Panulan uhriaittaan ja nostettiin orsille kuivamaan. Panu jäi vielä muiden mentyä vuorelle.
Kuinka hän punastuu ja kuinka hän katsoo, ja kuinka hän on niin iloissaan, kun saa asiansa toimitetuksi, ettei muista edes kiittääkkään, vaan juoksee kuin sen ilonsa kanssa kilpaa takaisin. Ja kuinka hän pihalle päästyään katsoo joka taholle ympärilleen, ettei vaan kukaan olisi nähnyt, ja menee sitte karjankeittiöön... Nuorukainen avaa käärön hiljaa, riemuisin tuntein.
Päivän Sana
Muut Etsivät