Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Hänen luontonsa oli niin vahva, suora ja voimakas. Hän luultavasti ei olisi suuresti hellinyt niin epävakaista sydäntä ja levotonta omaatuntoa kuin minun. Maaliskuun 7 p. SS. Perpetua ja Felicitas. Erfurtissa, Augustinin-luostarissa. Tänä päivänä olin ensi kerran almuja pyytämässä. Kenties raitis ilma vaikutti jotakin tähän, ja oikeastaan se ehkä vaan oli vähäinen ruumiillinen riemastus.
Mutta silloin se puhkesikin täyteen kukoistukseensa tuo hänen suuri rakkautensa Ossiin. Ja hänet valtasi senlainen riemastus, jota hän ei vielä elämässään ollut tuntenut. Eikä ainoastaan hänet, vaan koko maailman niin, se kuului kummalta, mutta oli aivan totta. Luonto muuttui samassa hetkessä monta vertaa ihanammaksi ja musiikki soi kauniimmin kuin koskaan ennen. Aika meni kuin siivillä!
Ja forstmestari pakeni työhuoneeseensa. Nyt vasta hän tunsi oikein ja näki, miten hän oli tullut petetyksi, julmasti ja sydämettömästi petetyksi. Forstmestarin oli vallannut lapsellisen riemastus, kun hän juuri matkoilta tultuaan oli kuullut Esterin saapuneen kotia. Hänen muistoonsa oli johtunut unohtumaton päivä, jolloin Esteri tätä ennen oli kotia palannut.
Lahisten herra paiskasi sorsiensa joukkoon pienen, viheliäisen tavin. "Lahisten lihavia syöttiläsankkoja!" pääsi vahingossa Holman herran suusta. Yleinen riemastus. "Ja katsokaa, onpa Lahisten herran saalis muutenkin lihava! Viisi sorsaa ja yksi tavi." "Ja patruunavyö melkein tyhjä." "Nyt on Kustaa II Aadolf puolustanut maataan Kustaa IV Aadolfina."
Santeri syöksyi lähemmäs katsomaan. Ja hänet valtasi riemastus, joka ehdottomasti purkautui sanoiksi: »Saakeli, samallaiset kirjaimet, kuin oikeassa kielessä!» »O jees.» »Sitähän lukee kuin suomalaista kirjaa», arveli Santeri iloisen varmana. »Na, na», kielteli merimies ja selitti, että englanninkielessä ei lueta lainkaan niinkuin kirjoitetaan, vaan aivan nurinkurin. Santeri masentui.
Hänen minä olen itsekseni näkevä ja minun omat silmäni katsovat häntä, eikä kenkään outo; ikävästi kuluvat munaskuuni helmassani." Pitkiä, holvikkaita käytäviä myöten sävelet kaikkuivat, vierien edelleen kummallisilla loppu-äänillään, kunnes ne kaukana hiljenivät koleaan huminaan. Ja toivo ja laulun juhlallinen riemastus näyttivät synnyttävän uuden tunteen kaikissa kuulioissa.
Määräisivät ajan ja paikan; esimerkiksi kymmenen vuotta juuri siitä päivästä ja Puijon tornilla he yhtyisivät. Yleinen riemastus ehdoitukseen; käden lyönnillä liitto vahvistettiin, ja muistomerkiksi he teettäisivät hopeiset rahat, joihin antaisivat piirtää ristin, ankkurin ja sydämen ynnä molemmat vuosiluvut.
Mamma ei vastannut mitään, vaan penkkiin katsoen hieroi sormellaan siinä jotain rakoa. Henrikiin teki tämä keskustelu kovin kipeätä, sillä mammahan oli vaan aikonut Johannekselta kysyä mitä tämä ajattelisi jos hän lähtisi, mutta Johannes ja Alina otaksuivat hänen jo miettineen minne matkustaa ja tehneen päätöksensä. Ja ainakin Alinan riemastus oli jotenkin huonosti salattu.
Syöstähän aian pauhinaan, Tapausten hyrskyhyn huimimpaan! Ja murhe ja riemastus, Ja voitto ja sortumus Ne keskenään yhä vaihtukoon, Kun mies vaan kiitävi toimintoon! MEFISTOFELES. Ei sulle määrää panna, ei! Jos mielit lennosta tavoitella Ja kaikkea hieman imannella, Niin onneks' vaan! päin tuulta, hei!
Tämmöisiä mietteitä oli hänellä mieli täynnä, kun hänen avatessaan huoneensa ovea, se, joka oli rakkain hänen sydämelleen, vaan jota hän vähimmin kaikista oli arvannut saavansa nähdä, tuossa ilmautui hänen eteensä ja kaatui hänen syliinsä. Riemastus, hämmästys ja säikähdys eivät kuitenkaan vieneet Heikiltä sitä neuvokkaisuutta, jota tämä hetki vaati.
Päivän Sana
Muut Etsivät