Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. lokakuuta 2025
Ensimäisessä reessä istui mies, jonka kasvonpiirteet kaikki tunsivat, vaikkeivät olleet koskaan häntä nähneet, ja hän kuunteli jyliseviä, raikuvia eläköönhuutoja ystävällisesti nyökäyttäen päätään kansalle vastaukseksi. Keisari oli tullut, hän oli nyt Suomessa, meidän kaupungissamme! Ja riemastus oli rajaton.
Mies uljas parvea johtaa Niin nuorta ja hehkuvaa; Ja poikain leimuava into Se miehetkin innostaa. Ja poikain joukkohon yhtyy Nyt miehet ja vanhukset, Ja sadoissa sydämmissä Pyhät polttavi tuntehet. Ja ennenkun yöhyt ehtii Ateenass' on riemastus: On voitto saatuna suuri Sen saanut on innostus. Vähät voimat ne suuria aikaan saa, Kun on intoa, innnostusta!
ASSIR. Ja riemuhuudot täällä jatkuvat, Kun, niinkuin kuulin, kohta kuninkaat Torille tänne istuimilleen saapuu. Niin käskenyt on Ahab kuningas. ELIAB. Odottamatta tämä riemastus On tullut siihen synkkyyteen, mi nyt On Samarian vallannut. Sen onni On ollut lyhytaikainen; vai kuin? ASSIR. Ei kehumista; parantakoon taivas! On kallis aika.
Tulipa sinä päivänä minne hyvänsä, vallitsi kaupungissa kaikkialla eloisuus, liike ja riemastus kaikki olivat ulkosalla, »mies talosta», sillä kaikki tahtoivat vielä kerran ja niin usein kuin suinkin mahdollista nähdä edes vilahdukselta tuon mahtavan olennon, jolla oli valtijaskatse.
Tuiran mentyä oli Elsa vähitellen muuttunut toisenlaiseksi, oli hän huomannut. Ja kun Tuiralta kirje tuli, niin punastui hän sitä lukiessaan sekä oli arka katseissaan, vaan samalla loisti silmissä riemastus. Hilpeä, iloinen ja vilkas oli hän sitten ja sitä seurasi luonnollisesti sitä suurempi ikävä ja kaipaus.
Rauha riemun luopi; missä Rauha, siellä riemastus, Rauhan terveyslähtehissä Voim' on, elo, virvoitus. Rauha onnen, turvan tuo, Niinkuin kesäkaste luo Taivahista lohdutusta, Levittääpi siunausta. Rauhaa Herra korkeuden Tahtoo, käskee, rakastaa; Rauhass' ääret avaruuden Hänen eessään vaeltaa; Rauhaa, rakkauttakin Soipi ääni enkelin; Rauhaa Herran sovinnossa Taivahan on kartanossa.
Henrik asetti lyhdyn varovasti maahan lastujen päälle ja rupesi hakemaan kirvestä, joka vihdoin löytyi rankojen välistä. Sahaa ei ollut näkyvissä. Hän asetti yhden rangon maahan eteensä ja alkoi hakata sitä kirveellä poikki. Aiheeton riemastus täytti yhtäkkiä hänen sydämmensä, syyttä, niinkuin joskus ennen muinoin. Hän iski voimiensa takaa.
Kääntyen Wallenbergin puoleen, hän kysyi, hyväksyykö Wallenberg esitetyn ratkaisun ja myöntääkö hän Malmbergin voittaneen vedon? "Concedo! myönnän! Olen lyöty pitkin koko linjaa". "Entä Lankinsuo?" kysyi herra Wirsén edelleen. "Lankinsuo jaetaan tasan Lahisten ja Holman välillä, kuten vedon ehdoissa nimenomaan määrättiin." Yleinen riemastus! "Hurraa! Wallenberg on miesten mies!"
Väestö on puoleksi pukeutuneena lähtenyt kotoaan ja vuoteiltaan ja rientänyt asemalle. Monilla katoilla liehuu jo lippuja; kaikki viuhtovat nenäliinoillaan. Olutta, tupakkaa ja sikareja viedään vaunuihin. Riemastus on sanomaton, kasvot loistavat. Myrskytuulen tavoin riehuu "Die Wacht am Rhein" laulun säveleet. Muutamat itkevät, jotkut syleilevät toisiansa.
Mutta hän huomasi samassa kärpäsen, joka lensi uutimeen ja jäi siinä sivelemään jalkojaan ja päätään sekä juoksi jonkun matkaa ja pyrähti lentoon. Hän ilahtui siitä ja ihastuksissaan äänsi. Kun äiti katsahti häneen kysyvästi, sanoi hän hiljaisella, väsyneellä äänellä, mutta riemastus katseessa: kärpänen lensi!
Päivän Sana
Muut Etsivät