United States or San Marino ? Vote for the TOP Country of the Week !
Katsokaa tätä poloista lasta! Hän kaatuisi heti paikalla, ellen pitäisi häntä käsilläni kiinni... Katsokaa hänen kuolonkalpeita kasvojaan ja säälikää häntä! Kuinka voitte luulla, että tämä viaton tyttö... Samassa kuului nopeita askelia vierashuoneesta. Luullen renkien olevan tulossa suuttunut isä riensi ovelle ja paiskasi sen selkoselälleen.
»Pidä nyt Siikalahti vähän suutas», suhditti kanttori. »Mitä varten?» »Sitä varten, että näyttäisit vähän ihmiseltä», sanoi Valee. »Sepä nyt kumma on, kun selvästi näkee, että velkakirjat ovat hujan hajan, taitaa osalta olla renkien ja piikainkin hallussa, ja sittenkään ei saisi ottaa selvää se, jonka asiaan tulee! Viisi minä omasta puolestani, mutta lasteni.»
Pappa koetti alussa itse lukea hänen kanssaan, mutta hermostui tästä siihen määrään, ettei tuntenut lopulta itseänsä: hän näki, että rupeisi suoraan vihaamaan omaa poikaansa, jos vielä jatkoi opetusta. Ja niin jäi sekin asia. Gabriel oli jo kasvanut yli nuorukaisijän. Hän oli ehtinyt tottua pois renkien töistä ja osasi laiskotella. Eikäpä niistä töistä muuten kukaan kiittänytkään.
Kaisa liikkui levottomana kahvipannunsa kanssa koko keskusteluajan ja sanoi renkien mentyä moittivasti: "Sinä et ollenkaan maltitse itseäsi, vaikka on pestuun aika." "Mitä se enää kuuluu, johan ne ovat lupautuneet ensi vuodeksi", sanoi isäntä. "Niin, vaan ne saattavat peräytyä, kun sinä tuolla lailla komennat pyhänä. Eikä se aita niin huonoa ole."
Vaimo sanoi lähettävänsä noutamaan häntä, joka nykysin oli mennyt renkien luo myllyn sulkua parantamaan, mutta Pekka Kettunen sanoi kyllä itse osaavansa myllylle. Sanottiin siis jäähyväiset ja mentiin. Osotettu paikka oli hyvän matkaa talosta. Matkailiat kiirehtivät, miten tavallisesti, pitäen suukopua niin että miehet myllyllä kyllä olisivat tulonsa kuulleet, jos ei olisi ollut veden kohinaa.
Niityllekö se jäi vielä Anna Liisa? Sinne jäi rukopohjia ottamaan. Siitä Anna Liisasta minä tulin sinulle puhumaan, että sen makuupaikka pitää tänä iltana muuttaa pois piikain aitasta. No mikä nyt on tullut? kysyi emäntä kuultuaan niin äkkipikaisen ja jyrkän määräyksen. Ei ole erittäin mitään tapahtunut, vaan minä sattumalta kuulin renkien puheesta, että sinne on käynyt yöllä poikia pyrkimässä.
Liikuttiin vähän, tultiin muuttaneeksi paikkaa. Otto loi hautaa umpeen renkien ja pikkupoikien kanssa. Antero siirtyi taammaksi muista, joutui seisomaan Lönnrotin viereen. Se oli surma nuoren miehen, kuolo kaunihin urohon, sanoi Lönnrot hiljaisella äänellä. Hänen kylmästä vähän kohmettuneet kasvonsa liikahtivat jäykästi. Sitten näytti hän hymyllä koettavan voittaa liikutustaan.
Liisa sai siitä paljon miettimistä, kuinka saisi kaikki niin tehdyksi, kuin emäntä sen tahtoi. Kohta sen jälkeen meni hän askareillensa tupaan, jättäen kamarin oven auki, että kuulisi, tarvitsisiko sairas hänen apuansa. Laurikin läksi ulos katsomaan renkien töitä.
Mamma ei voinut käsittää, mikä ihme sitä poikaa veti renkien luo, pappa ei ottanut asiaa ajatellakseen, vaan torui Gabrielia mamman pyynnöstä, kun ei mamman omista sanoista enää ruvennut olemaan apua. Gabriel lähetettiin kouluun niinkuin muutkin pojat. Mutta vuosi vuodelta kävi luku häneltä yhä huonommin.
Pian juoksi hän portista ulos ja sitten toisesta sisään ja tuli pihan perällä tirehtöörin pesutupaan. Täällä oli matamia kaksittain, vieläpä muudan piikakin höyryävien punkkain takana työtänsä ahkeraan tekemässä. Samaan aikaan kuin Elsa ilmestyi pesutuvan ovelle, löi piika suopavaahtoa ylös kattoon, jotta se räiskyi kaikkien silmille ja sanoi: "Tämä on renkien rakkautta."