Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. toukokuuta 2025
TAAVI. Sitä välttämättömämpi on, että kiiruhdan hänen luoksensa osoittaakseni, ett'en ai'o välttää ansaittua rangaistusta. ELLI. Pakene! TAAVI. En mistään hinnasta lähde pakoon! Niin kurjamielinen en toki ole. ELLI. Taivaan Jumala! Mitä tehdä? TAAVI. Rauhoitu, Elli! ELLI. Mitähän sanoo tästä vanha äitisi! Ah äitini!... vanha äitini! ELLI. Hän varmaan kuolee säikähdyksestä!
Asra, sanoi hän hiljaa, jos Jooseppi on sulle rakas, niin rauhoitu ja ole ääneti äläkä tee niin paljon melua tohtori on sanonut että hän tarvitsee rauhaa! Kuka voi olla ääneti, jolla on sydän rinnassa ja näkee pojan tuommoisena tuossa makaavan? valitti Asra. Sinun on hyvä puhua ja rauhoittua, sinä et rakasta häntä niinkuin minä.
Yliopisto ei rauhoitu niinkauan kuin olet täällä. Paul oli ääneti. Eilispäivän tapaukset, joita yön unet olivat himmentäneet, muistuivat nyt selvästi hänen mieleensä.
Kreivi tuskin rohkeni katsoa häntä. »Etkä syytä minua mistään», hän sanoi, »et sano edes ainoatakaan pahaa sanaa minulle. Oi sinua, taivaan enkeliä, sinua lempeää, jumalaista sielua! Mitä, mitä olenkaan tehnyt loukatessani sinua niin syvästi!» Genoveeva lausui: »Rauhoitu, Siegfried! Kaikki on Jumalan johdatusta. Hän on siten sallinut käyvän. Oli hyvä minulle, että jouduin tänne erämaahan.
RUTHWEN. Jos teidän armonne ei häntä poista, niin Skotlannin aatelisto on sen tekevä; sillä sen tulee valvoa kuninkaallisen istuimen kunniata. KUNINGATAR. Kaarti tänne, vangitkaa kaikki! RUTHWEN. Hiljaa, Arthur Erskine, rauhoitu Stuart. Kaarti on vangittu, Morton ja Lindsay pitävät linnaa hallussaan. KUNINGATAR. ERSKINE. STUART. KREIVINNA. Maankavaluutta!
Taavetti on kipeänä kuolemaisillaan, tuppaa ulos, että me saamme rynnistää hänen kanssaan hengen edestä." "Ai! Taavetti! Voi minua!" "Mitä sinä, Leena, puhut?" "Minä vaan sanoin, että on onnetonta, jos hän kuo "Kuolee, kuka? Säikähditkö, pelästyitkö sinä?" "Mene nyt sisälle, Leena, ja rauhoitu ja tule sisään, Liisa."
Katri laski ohuen, valkoisen kätensä nuoren vaimoraukan päähän, silitteli lempeästi hänen vaaleita hiuksiaan ja koki tyvenellä tavalla rauhoittaa tuota heiveriäistä olentoa, joka tuskasta lähes tunnotoinna lepäsi hänen helmoillaan. "Rauhoitu, lapsukaiseni!" puhui hän.
Tarkoitatko sinä, että meidän pitäisi elää niinkuin köyhät ihmiset, asua kahdessa kammarissa, syödä kalaa, leipää ... eli...?" "Ei ei, en minä sitä sano ... nyt rauhoitu, kultaseni", keskeytti Lovisa koettaen tarttua Erlandin käteen, jonka hän kiivaasti veti pois.
"No, rauhoitu nyt, Harryseni", sanoi Bolton; "sinä et ole ensimmäinen edistyksen sankari, jolla on ollut syytä huudahtaa: Jumala varjelkoon meitä ystävistämme! Kaikkialla, missä vaan jalon innostuksen virta valuu eteenpäin ja paisuu laitojensa yli, kaikkialla se kuljettaa mukanansa romupuita ja roskiakin. Mitä neiti Audaciaan tulee, niin on hän omituinen ilmiö nykyaikaan, jolloin kaikki kokeet elämässä ovat tehtävät ja jotka sitte pysyvät tahi lankeavat omien ansioittensa mukaan.
VIKTOR. Ei eihän se voi olla mahdollista? Rauhoitu! Minä juoksen hakemaan lääkäriä. SYLVI. Elä jätä minua ... minä niin pelkään ... Jumalan tähden, elä jätä minua. VIKTOR. Niin äkkiä! Kuinka se tapahtui? Selitä! VIKTOR. Sielläkö hän sairastui? Virastossa? SYLVI. Ei, ei... VIKTOR. Täällä kotona siis? SYLVI. Minä ... annoin hänelle ... voi Jumala! VIKTOR. Sano, sano!
Päivän Sana
Muut Etsivät