Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Muutamia kirjoja he antoivat alas lyhytkasvuiselle upseerille, joka, silmälasit päässä, kirjapakkojen ympäröimänä, rauhallisena ja toimeensa perehtyneenä selaili kirjoja, lyhytnäköisesti kulettaen nenäänsä riviltä riville. Mutta tämän hävityksen keskellä seisoo Rauhalahden vanha, harmaantunut herra, kalpeana ja liikkumattomana kuin marmoripatsas, kädellään pöytäänsä nojaten.
Kaappeja ja niiden laatikoita paraikaa availtiin, myöskin se laatikko, jossa säilytettiin Rauhalahden esi-isien historiallisia kirjeitä. Makuusohva oli leikattu auki.
Taakkana se lepäsi kaikkien sydämmellä, se oli maanviljelysneuvoksen ja kartanon vävyjen mykkä suru, se oli kartanon tätien sekä kaikkien niiden surusupatuksia, jotka himoitsivat kuulua Rauhalahden läheisempään tuttavapiiriin ja joille tämä asia oli siihen salaisena avaimena sekä ylennyksenä vieraampien rinnalla.
Mutta suuren Rauhalahden haltijaksi ei heistä ollut yhdestäkään. Sentähden oli maanviljelysneuvoksen ainoa ja hartain toivo ollut, että edes se henkilö, joka oli kerran saava hänen nuorimman, lempityttärensä Martan, olisi ollut myös mahdollinen kartanoa vastaanottamaan. Mutta niin ei käynyt.
Herra Vendell hätkähti taas pöydän luota, sillä oli niinkuin Edvard olisi liikahtanut ovelle päin, ja huusi toiseen huoneeseen, niinkuin ei olisi ollut edes aikeissakaan lukea kenenkään kirjeitä: Minun täytyi lähettää Rauhalahden hevonen pois, mutta onko teidän isännällänne edes kunnollisia kääsejä antaa? Edvard huusi vastaan: Sillä niitä on jos minkälaisia, on vaikka vaunujakin, inhottavalla!
Pihatantereella liikkuu siropukuista väkeä, pihalla ja puistikoissa, sillä paljon on alituiseen väkeä Rauhalahden kartanossa, on omaisia, on myös vieraita, on miniöitä, on lankoja, on kälyjä, on serkkuja, on orpanoita, on serkkujen serkkuja ja näiden ystäviä ja vielä ystävienkin ystäviä, jotka saapuvat ja taas matkustavat pois ja taas saapuvat ja taas matkustavat.
Mutta hän on vielä vanhoilla päivillään mennyt uusiin naimisiin olennon kanssa, joka on koko maailman kummastuttanut sillä, että vastoin kaikkea tavallisuutta on osannut säilyttää mitä parhaimmat välit lapsipuoltensa kanssa, on osannut muuttua Rauhalahden taloudellisen elämän johtajaksi ja kuitenkin pysyttää sen entisenä niille, joilla siinä on vanhat koti-oikeudet.
Sotaherra oli ihastunut, mutta maanviljelysneuvos ei ollut ihastunut, eikä ollut koko muu kartano ihastunut. Tämä seikka oli päinvastoin Rauhalahden painostava onnettomuus.
Se tahtoo sanoa alotti yksi kartanon vävyistä, pankkiherra, jolla oli hyvin lyhyiksi leikatut vaaleat viikset, herra maisteri tarkottaa Rauhalahden metsiä? Tämä vävy teititteli Edvardia, koska ei lainkaan tunnustanut häntä Martan sulhaseksi. Edvard vastasi: Tarkotan sellaista maata, jota voisi viljellä, mutta jota kartano ei viljele, ja siten estää muita viljelemästä. Se on vääryyttä!
Siellä, missä vuorien seisauttama tuuli lehahtelee lämpimämmin kuin missään muualla ja myös päivänpaiste on suuremmiksi ja tummemmiksi kasvattanut puiden lehdet ja syvemmän vehreiksi ruohikot ja rannan kaislat pitemmiksi, siellä pilviä pitävien lehmusten ja ikivaahterain alla on Rauhalahden kartanon valkonen rakennus.
Päivän Sana
Muut Etsivät