Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Se raatajan riemulla palkitsee ja tekijän terveydellä, työ himoja huonoja hillitsee niin puhtaalla sydämellä. Oi, rauha päätetyn päivätyön! Hyvät enkelit suojaavat työmiehen yön ja nuorena, vankkana nousevi hän taas uutehen päivähän. Oi, antaos Herra sa armas sää, kun raatajan ilta raukee! Hyvät enkelit kauniisti hymyilkää, kun työmiehen hauta aukee!
Näin päättivät he viimein atriansa ja kävivät lepoon sysikoijun suojaan. Tuli yö, pilvinen, mutta tyyni toukokuun yö. Korvessa huuteli huhkain käheällä äänellänsä, Ilvesjärvellä narisivat sorsat, ja tuolloin, tällöin kuului kaukaa kontion terävä vihellys. Muutoin vallitsi luonnossa rauha ja syvä hiljaisuus. Mutta veljeksiä turvemajassa ei mielinyt käydä tervehtimään hienosiipinen Unonen.
Suloista taivaan oppia ma tässä Selitän kansalle; ja kunhan vaan Mun sydämessän' asuu Herran rauha, Ei mailman riidat häiritä mua voi. Työt' oivaa, hyödyllistä! Minusta Tok' ette oikein tee, kun vetäytte Pois valtakunnan asioista, joissa On älyt, voimat tarpeen nyt, jos koskaan. Jok' ihmisell' on toimens' elämässä. Niin mullakin, ja siitä Luojaa kiitän.
Wanhemmat hämmästyiwät kowin tämän kuullessaan; sillä he eiwät olleet wielä siihen elettyynsä asti luulleet rakkaudella olewan kuolettawaa woimaa. He itse oliwat naimisensa perustaneet mammonan kannalle ja kaikki olikin käynyt sangen hywin, rauha wallitsi awiopuolisoiden wälillä. Sentähden he sitä lujemmin uskoiwat, ett'ei onni ole mahdollinen ilman maallisitta rikkauksitta.
"Silloin nousin ylös ja raahasin itseni vaivoin tänne, sillä minun täytyy nyt sinun suustasi saada varmuus siitä, olenko aina ollut narri pitäessäni sinua useista pikkumaisuuksista huolimatta suurena hallitsijana, ja täytyykö minun heittää päällikkösauvani syvimpään kaivoon vai voinko vielä sitä kunnialla kantaa? "Sano vain yksi sana. "Sotako vai rauha?"
Ahdas laidun, lauma nälkäinen Syy on paimenten. Tutu, tuu, jo kellot kaikuu, Tutu, tuu, jo torvet raikuu: Riemu aamun, rauha illallen. KES
Ludovik XI nosti olkapäitään, hymyili omituisella tavalla ja jatkoi: "Kirjoita vaan: 'Toiselta puolen, oman etunne vuoksi, tehkää sovinto Sveitsiläisten kanssa. Minä tunnen ne. Uskokaa minua, ne ovat vaarallisia vastustajia. Kaiken kestävyytenne ja uljautenne ohessa, ette saa niistä mitään tolkkua. Rauha! tehkää rauha, jos kunnianne on teille kallis."
Olihan sen yhteys loppunut ja taloudessa näkyi myötäkäyminen ja rauha, joka piti mielen tyytyväisenä ja virkeänä. Kaikki tuntui vaan suotuisalta, tuntui kuin päiväkin paistaisi Vaaralaan toiselta sijalta kuin ennen Juken aikana. Koulunkin oli kunta jo ottanut omakseen, ettei siitäkään ollut huolta, jouti aina toimimaan kotinsa eduksi ja onnelliselle tuntui aina mieli.
Heidän omatuntonsa ei ole heille vaivaksi, vaan se on heille iloksi, auttaen heitä ja palkiten heitä sillä, jonka vertaista ei ole mitään maailmassa: omantunnon rauhalla. Omantunnon rauha ... oi, sen ihanampaa ei voi olla, sillä se on rauha jumalassa!
Viimein, kun gotilaiset olivat jo viisi vuotta havitelleet valtakunnan kukoistavimpia seutuja, onnistui Valensin seuraajan Teodosiuksen tehdä heidän kanssansa rauha, jonka mukaan he saivat uuden laveamman maa-alan sekä oikeuden pitää omat hallitusmiehensä ja elää omien lakiensa mukaan, jota vastoin heidän tuli puolestaan auttaa sotaväellä Rooman keisaria.
Päivän Sana
Muut Etsivät