United States or Croatia ? Vote for the TOP Country of the Week !
TUURA: Kolkko mies olet, Lalli, kova kuin kivi ja kylmä kuin rauta pakkasessa. Mekin olimme ystävät ennen. TUURA: Nyt tuskin tunnet enää minua. LALLI: Ajat muuttuvat, sanoit sinäkin äsken. Nyt olen tyytyväinen, jos itseni tunnen. LALLI: Ne ovatkin lauluja Lapinkorvesta. TUURA: Niitä lienevät. TUURA: Mitä sanot? LALLI: Tiedän, mikä on elämä. LALLI: Tiedän, mikä ihmispoven raudasta rakentaa.
"Ei henkeä; se ei meitä ensinkään auttaisi. Elossa ollen hän meitä paremmin hyödyttää. Katso kalujasi. Arkku on vahvasta raudasta". "Olkoon vaikka kivestä, tämä pystyy", ja Kalle viittasi pientä koiran-leukaa, minkä otti pussistaan. "Hyvä se; mutta luulenpa, että hän hyvästi taipuu; hän tuntee Jolsan Matin temput". "Ja minä tunnen hänen; hän on oikea pää-piru!" mumisi Kalle.
Nuori, raaka voima ja vanha, koeteltu ja kehitetty taituruus siinä taistelivat vastakkain. Nalle ei ollut suotta niin monessa opissa ollut, niin monia temppuja tehnyt ja niiden kautta järkeään kehittänyt. Jos tuon toisen jäntereet olivat raudasta, olivat hänen teräksestä. Jos tuo toinen osasi antaa iskuja, osasi Nalle, ei ainoastaan antaa, vaan myöskin väistää niitä.
AAPO. Pitää kuitenkin tietämän kuinka miestä heittää. Muista, Tuomas: eihän ole ihmisen ruumis raudasta, vaan lihasta ja luusta. TIMO. Niin, vaikka hän housujakin kantaa. TUOMAS. Turmelinko sinua? JUHANI. Katso itses. TUOMAS. Nouse ylös. JUHANI. Nousen kyllä ja näytän sinulle miesvoiman käsikapulassa. Siinä leikissä voimat punnitaan. TUOMAS. Tuoppas, Eero, haara tuolta nurkasta. Kas tässä, Juhani.
Kovinhan on Laasmanni vanhentunut, tuumaili Matti. Mutta raudasta näytti sittekin tuo mies olevan, ikä oli tehnyt raudan vain romuliaisemmaksi ja karkeammaksi. Kuinka voititte Laasmannin, kysyi isäntä miehiltään, onpa hän vielä notkea ja voimakas. Onhan minussakin miehen vastus, huomautti Teemu. Enkä minäkään miestä pelkää, lisäsi Teemun toveri.
Päivä koitti juuri, kun meidän oli määrä lähteä, ja kun tuossa istuin, Agnesia ajatellen, pyrki Uriah'n pää ylöspäin sekaantuneen päivän ja yön lävitse pitkin vaunujen kylkeä. "Copperfield!" sanoi hän käheällä kuiskauksella, pitäen kiinni vaununkaton raudasta, "minä ajattelin, että teitä ilahuttaisi ennen lähtöänne kuulla, että välimme taas on hyvä.
"Minä tulin Viipuriin aikaseen aamulla. Ajoin näet loppumatkan junalla." "Junalla?" "Niin, junalla. Voin kyllä arvata, että veljet eivät tunne sitä kulkuneuvoa. Outo laitos se oli minullekin, enkä vieläkään ole sen salaisuuksista täysin selvillä. Siinä oli joukko vaunuja, joita veti raudasta rakennettu hevonen.
Raudasta, raudasta ... jos et usko, niin ole uskomatta ... rautapellistä ... hm! ... niin, niin, rautapellistä ... ja kun siitä tehdään tie, niin pitää olla ajopelit ja vetäjät kanssa sitä myöten... Höyryvenhe, semmoinen masina kuin »Suomela», vedetään maalle ja pannaan pyörien päälle, ja se kulkee tulen voimalla ja vetää perässään vaunuja ... niin isoja kuin tämä pirtti ja vielä isompiakin ... kyllä se jaksaa vaikka minkälaisia ... eikä tie tärise ... semmoinen se on!
Vartalo oli vaan hiukan pitempi tavallista mittaa, mutta erinomaisen hyvin rakennettu, kykenevä suuriin ponnistuksiin ja myös suurten vaivain kestämiseen. Hänellä oli, toden todella, ruumis kuin raudasta valettu; muuten ei hän olisikaan kestänyt kaikkia niitä rasituksia, joita hänen kummallisilla retkillänsä sattui; sillä jokaisessa sodassaan hän aina koki kaikkea kovaa, mitä halvinkin sotamies.
Synkistä metsistä, etäisistä siirtopaikoista ja yksinäisiltä saarilta tulivat maan-asukkaat kokoon kantaen vasuissaan maniokkia, tuoden palmun rihmoista ja kaisloista tehtyjä mattoja, palmuviinillä täytettyjä astioita, papuja ja maissia, hirssiä ja sokeriruokoja, savenvalajan tavaroita, kuparista, raudasta ja puusta tehtyjä taideteoksia, punaista kampesch-puuta, kaaliksia, banaaneja ja pisangeja, tupakkaa, piippuja ja rannerenkaita, kalanverkkoja, vasuja, kaloja ja paljo muita tavaroita, joita tarve ja kaunoaisti oli opettanut heitä valmistamaan.