Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
"Ilmoituksen kuninkaan sotajoukon saapumisesta pidin niinikään vanhuksen turhana peloitteluna, kunnes äkkiä vihollisen ratsumiehet Tarentumin kreivin, mustan Tejan johdolla ja huutaen: 'Eläköön, kuningas Vitiges' hyökkäsivät miesteni kimppuun, jotka ratsastelivat kaupungin eteläpuolella hakien kuivaa leiripaikkaa, ja ajoivat heidät kiivaan taistelun perästä pakosalle."
Kuninkaan kypärä vaipui alas keihästen painosta. Silloin korsikalainenkin jo kaukaa tunsi kuninkaan komean vartalon. "Hän se on! Minun täytyy saada hänen sydänverensä." Hän raivasi itselleen tien Isdigerdin ja omien ratsumiestensä lomitse. Kiukustuneet ratsumiehet olivat vain muutaman hevosenpituuden päässä toisistaan. Sitä ennen Totila kaatoi Isdigerdin.
Varhain aamulla lähtivät yhdistyneet ruotsalaiset ja saksilaiset sotajoukot Loder-puron yli Breitenfeldin kylää kohden ja asettuivat sotarintamaan. Se oli muodostettu uuden, kuninkaan keksimän sotatempun mukaan; jalkaväki prikaateissa, ratsumiehet pienissä eskadroonissa, heidän välillään musketöörejä. Kaikki nämä kahdessa linjassa, mutta saksilaiset erillään.
Kuningas huomasi, että korsikalaisen persialaiset ratsumiehet olivat varuillaan molemmilla rinteillä. Oikealla puolella oli päällikkönä Furius itse, vasemmalla persialaisten ruhtinas Isdigerd.
Persialaiset ratsumiehet ajoivat molemmilta puolin heidän edelleen ja hyökkäsivät hämmästyneiden goottien kimppuun. Silmänräpäyksen nämä katselivat neuvottomina asiain kulkua. Mutta kun he huomasivat, ettei tämä ollutkaan erehdys, että väijytys koskikin heitä eikä longobardeja , alkoivat he huutaa: "Petos, petos! Kaikki on hukassa!"
Tuossa paikassa suomalaiset pujahtivat metsään, ratsumiehet karauttivat ohi ja samalla lähti koko talollisjoukko länsirannalle pakoon. Kapteeni syöksyi sinne niin nopeaan kuin hevonen pääsi, ja nyt sotamiehetkin alkoivat peräytyä mieslukuisemman vihollisen edestä. Kapteeni Lorenzin ei onnistunut saada joukkoja seisahtumaan, sillä hän kaatui, kun luoti sattui hänen olkapäähänsä.
Epävarmojen olojen vuoksi oli tuollainen sanan lähettäminen peräti vaarallinen, eikä kuningas tahtonut antaa sitä suuremman joukon tehtäväksi. Silloin tarjoutui nuori, suomalainen upseeri ainoastaan kahden ratsumiehen seuraamana suorittamaan tämän tehtävän. Kuningas suostui siihen ja nuo uhkarohkeat ratsumiehet lähtivät eräänä toukokuun iltana vaaralliselle retkelleen.
Koko seutu paljastettiin näiden sotajoukkojen elättämiseksi ja alituisilla ryöstöretkillä käyden tuotiin ruokavaroja pitkien matkojen takaa. Keisarillisten sotajoukossa kunnostivat niissä töissä itseään Isolanin kroaatit, ruotsalaisten sotajoukossa taas Taupadelin rakuunat ja Stålhandsken suomalaiset ratsumiehet.
Ratsumiehet ajaa karahuttivat linnoitukseen päin, valmiina ottamaan vastaan, jos sieltä kuulia rupeaisi satamaan, ladatut kivärit kädessä. Vaan mikä ihme ja kumma! Ei näy, ei kuulu mitään, ei kivärinlaukauksiakaan, joilla Turkkilaiset aina tavallisesti tervehtivät vieraitaan, jos tunkivat liian lähelle nuuskimaan heidän asentopaikkojaan.
Kun lähestyttiin virtaista väylää, laskeutuivat ratsumiehet alas hevostensa selästä ja taluttivat niitä suitsista jonkin matkan päässä toisistaan. Mutta kun oli tultu vaarallisimman kohdan yli, hyppäsivät kaikki taas satulaan ja ajoivat hurraten rannalla odottavaa vihollista vastaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät