Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. marraskuuta 2025
Oudolta ja erilaiselta näytti nyt entinen ranta ja tutut kunnaat. Veräjä oli poissa, kaivo umpeen sortunut, pirtti kadonnut; ei ollut helppo tuntea entistä rakasta pihamaata, joka nyt oli kasvanut täyteen kuusia ja katajapensaita.
"Onko hänellä miekka vyöllä, äiti?" "Tietysti, suuri miekka." "Lyökö hän sillä?" "Tietysti; hän lähtee taisteluun, hevonen on jo valmiina nyt heilahuttaa hän itsensä satulaan ja ratsastaa pois..." "Ketä vastaan hän taistelee?" "Kaikkea pahaa vastaan maailmassa, jalo ritari taistelee kaikkea sitä vastaan, mitä Jumala ei rakasta..." "Voittaako hän, äiti?"
Jos samana päivänä, jos minun seisoessani Julle Liljan vieressä papin edessä, olet läsnä, jos tahdot, niin silloin paljas läsnäolosi antaisi minulle rohkeutta, tarpeeksi voimaa, kieltämään vihkimisen, sanomaan Julle Liljalle 'en rakasta sinua. Suo anteeksi rikokseni. Joudu! Silmän räpäykset ovat kalliit. Ilman sinua on elämäni arvoton. Minä odotan viimeiseen asti. Klaara."
Minä olen kaksikymmentä wuotta elänyt sodan melskeissä, kaukana sukulaisista, yksinäni salaten raiwoisessa maailmassa, rinnassani aukkoa, suurempaa kuin minkään raudan läwistämää, minä olen kaiwannut ainoata rakasta lastani, jota oma silmäni ei saanut nähdä, waikka oma äitini sitä hoiti ja kaswatti. Nyt olen sen löytänyt tyttäreni, ainoa lapseni, anna minun puristaa sinua rintaani wastaan."
Se on turhaa, sillä enhän minäkään ole edes yhdellä sanalla tahtonut vetää teitä tilille tuosta yöstä. Mikä on ollut, se on mennyt, ja pitäkäämme se suloisena muistonamme. Antti ei ollut vielä koskaan kuullut naisen puhuvan noin. Hän tarttui tytön käteen, ja he katsoivat nyt suoraan silmiin toisiaan. Te ette siis ollenkaan rakasta minua? kysyi hän.
"Eläköön Filippa!" huusivat kaikki ja seuraavat rakasta kuningatarta, joka ratsasti verkalleen alinomaa kasvavan joukon edellä, kunnes hän vihdoin pysähtyi pohjoisportin ulkopuolelle, ympäröitynä lukemattomalla joukolla aateleita, porvareita ja talonpoikia, jotka olivat sinne tulvailleet joka puolelta.
Niin... Vakavat meiningithän minulla on... En minä muita rakasta... Kupilan Iidasta vain valehtelevat, että minä rakastan. Mutta en minä välitä hänestä... (
Sitten hän alotti puhua näin: "Jumala on rakkaus. Joka sanoo tuntevansa Jumalan, eikä rakasta, hän valehtelee. Näin sanotaan tekstissä. Meidän pitää siis rakastaa, että me tuntisimme Jumalaa. "Ketä meidän pitää rakastaa? "Rikas mies, jolle pitkin koko hänen elämänsä aikaa oli saarnattu rakkauden välttämättömyydestä, luuli, että hänellä oli rakkautta.
Jos niin on, kuule, minä olen sinua rakastanut; nyt en enää sua rakasta; ne ajat olen jo unhoittanut. HJ
En en!" vastustelin minä kovin suuttuneena. "Minä en ollenkaan pelkää, en yhtään enää... Mutta minä en voi kärsiä häntä!" lisäsin melkein ehdottomasti. "Oh, häntä ei kukaan rakasta; ei kukaan koko maailmassa pidä hänestä ja sehän onkin luonnollista!" huudahdin elävästi.
Päivän Sana
Muut Etsivät