Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Martin sydän sykki rajummin, ja kostea pilvi suurensi hänen silmiänsä, kun hän käheähköllä äänellä vastasi: Niistä juuri huolin. Rakas isä, ettekö tahdo olla hyvä ja neuvotella majurin kanssa. Pyytäkää häntä puhumaan ylipäällystölle, että he päästävät minut lähteinään muiden kanssa teidän johdossanne. Löfving tarkasti hetken poikaa vaijeten.
Senkin jälkeen hän tosin vielä jonkun aikaa kilistäessä kosketti tavallista rajummin toisten lasia, että tuntui kuin se vanha mies olisi väkisinkin pyrkinyt hänessä vielä reutomaan. Mutta parempi Iisakki voitti huonomman, ja nyt on hän aivan oma herransa. Siksipä hän joskus vieläkin tyhjentää lasinsa.
Ja sitte tyttö laski päänsä pojan olkapäätä vasten ja kuiskasi: Kuinkahan sinä olet niin...? Mitä? Sitä... Mitä, sano? Ei! Sano! Sitä vain ... ilkeä vain. Liisa nauroi ja nypisteli Martin huulesta parranhaiventa. Koskeeko? Ei. Mutta tämä ei olekaan partaa. Mitä se sitten on? Ihokarvoja! Tyttö nauroi ja nypisteli rajummin.
Heikkous oli hänet tavannut, himonsa päässeet uudestaan valtaansa ja ne riehuivat entistä rajummin ja hän rupesi juomaan entistä enemmän ja joi kunnes vihdoin viinaan kuolikin. Vaimonsa ja kaksi lastaan jäi kamalimman kurjuuden omiksi.
Voisiko hän sitä milloinkaan enään tehdä? Sitä hän ei luullut, ja niin hän puhkesi itkuun. "Onhan kaikki niinkuin ennenkin," ajatteli hän; "minulla on rakas isäni, kelpo, järkevä äitini, siunattuja pikku siskoja, onnellinen koti synnillistä on olla tyytymätön!" ja niin hän itki vielä rajummin. Mutta kuka tuolta tuli? Se oli hän.
Huimassa vauhdissa ne sitten kiitivät kukin eri haaralle, ja lunta tuprusi niin vasten silmiä, jotta oli mahdoton nähdä eteensä. Vielä rajummin ne lensivät eteenpäin päästyään kukkulalle ja nähdessään susilauman takanaan. Viimeisessä törmänteessä tyttö kellahti semmoista vauhtia erästä kantoa vastaan, jotta sekä hän että lapsi sinkosivat reestä.
Nyt väkistenkin tunkeutui kamala hätä jokahisen poveen ja kaikkien sanat muuttuivat tuskaisiksi voivotuksiksi. Entistä rajummin rupesi rovastinnakin vääntelemään ruumistaan ja yhäkin tuskaisemmin pökkelehti sitä ja tätä väliin ottaen aina Ailin syliinsä. Laski sen aina eri paikkaan nurmelle ja tuskitteli: "Voi, että päästin uimaan. Voi voi, että päästin uimaan.
Ja sitten tuli pimeä, ja sade pieksi yhä rajummin kivikattoa heidän ruvetessa makuulle.
Vasta sitten, kun pitkänlainen messu on päättynyt, ja paavi uudelleen kannetaan kirkon läpi, leimahtaa taas innostus ja puhkeaa vielä rajummin esille kuin äsken, sammuakseen taas siihen heti, kun tuo »kaunis näky on kadonnut». Siinä oli paavin riemujuhla syrjästä katsottuna. Jotenkin samanlaisia lienevät kaikki muutkin suuret juhlametkut Pietarin kirkossa.
Ja jos välistä kaive kauemmin mielessäni viipyykin, niin sitä rajummin sinne sitten ilot tunkeutuvat, kun tulee muutetten aika. Sitä olen usein ajatellut, että lieköhän muidenkin niin en tiedä. Mummoa minä surin, eikä minulla muita surtavia ole tässä maailmassa ollutkaan, paitse kun olen joskus omaa kohtaloani surrut. Mutta kohta sekin haihtui, ja minä aloin uudelleen entisenä miehenä kulkea.
Päivän Sana
Muut Etsivät