Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Pastori oli selittänyt, että kaikkinainen synti voidaan saada anteeksi, mutta ei syntiä Pyhää Henkeä vastaan.
Kun hän sanoi: "kaikki ihmiset niin tekevät", oli se hänestä korkeinta, melkein pyhää, ja jos sitä vastaan jotain väitti, tuli hänen silmänsä suuriksi ja peljästyneiksi, ikäänkuin olisi seisottu hirmuvaaran edessä. Ellei hän olisi tällöin ollut niin "nätti", olisi Helena harmista pakahtunut. Kosiminen oli Georgille sangen vaikeata.
Hänenkään ei ollut lupa lähestyä tätä pyhää paikkaa, mutta tänään hän ikävöi niin kiihkeästi jumalan apua, että hän, huolimatta kiellosta, jota hän ei ennen koskaan ollut rikkonut, lähestyi kaikkeinpyhimpää.
Yksi hänen ystävistään, nuori schweitziläinen ylioppilas, joka on juuri tullut Wittenbergiin St. Gallenista, jossa hänen omaisensa asuvat, on kirjoittanut sen. Hänen nimensä on Johan Refsler, ja Konrad pitää häntä oikein hyvänä ja ahkerana. Kopia Johan Reflerin kertomuksesta. "Kun matkustimme Wittenbergiin Pyhää Raamattua opiskelemaan, yllätti meidät Jenassa kauhea myrsky.
Kaikki, mikä tapahtui heidän ja vain heidän kesken, oli jo itsestään pyhää ja vakavaa kuin uhritoimitus. Mutta kevytmielisyyttä oli pisaraakaan heidän ja ainoastaan heidän välisensä rakkauden jumalallisesta ehtoolliskalkista maahan hylkyttää. Sitä hän vaati Liisalta, sillä hän tunsi itse siinä suhteessa puhdas olevansa.
»Tuossa ne ovat», virkkoi Katri vähän matkaa kun oli astuttu. »Kutka?» kysyi Liisa. »Ne herrat, jotka tulivat meidän veneessämme Pyhää alas», vastasi Katri. Ja kun herrat tulivat lähelle, pysähtyi Katri ja niiata kiepsautti ja oli käsi valmiina, että jos niinkuin käteltäisiin. Vaan eivät herrat pysähtyneet kättelemään.
Ja koska Longobardin hammas puri taas Pyhää Kirkkoa, sen siipein alla apuhun, voittoon Kaarle Suuri saapui. Nyt näistä päättää saatat niiden suhteen, joit' yllä syytin, ynnä syntiensä, jotk' ovat turmionne kaiken lähde. Yks yhteismerkin puolueesen sitoo, sen sijaan toinen keltaliljat keksii: on nähdä vaikeaa, ken suurin syypää.
Että täällä kaikki pysyi semmoisenaan, kuin ne nyt olivat, eikä mikään muu kuin luonnon lempeä, kaikkivaltias käsi koskenut hänen pyhää metsäänsä tämä varmuus kuului siihen runollisuuden maailmaan, jossa hän sitä mieluummin ja sitä vapaammin oleskeli, mitä vähemmin hän ainakin viime vuosina sai ulkomaailmasta nähdä ja kuulla.
"Tohdinko uskoa, että rikokseni on sovitettu, että olen vapaa omantunnontuskasta, joka nyt viisitoista vuotta on kalvanut minua öin, päivin?" kuiskasi hän. "Niin, vapaa, vapaa, vapaa!" riemuitsi pastori. "Vapaa menneisyyden muistoista, vapaa alkamaan uutta elämää! Kas, jumalalliseen anteeksiantoon sisältyy kaksi pyhää salaisuutta.
Oi! voisinpa vannoa, että ainakin hän on rakastunut." "Mutta kenestä oikeastaan puhut, Troussecaille?" "No! sauvani kautta sen vannon! tietysti tuosta nuoresta herrasta, joka seisoo tuolla alhaalla, juuri hänen tiellänsä ja tarjoo hänelle pyhää vettä. Totta tosiaan! sepä on kummallista ... luulen hänet tuntevani. Entä sinä?" François Villon voi tuskin olla huudahtamatta hämmästyksestä.
Päivän Sana
Muut Etsivät