Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. lokakuuta 2025
"Antakaa anteeksi, hyvä neiti, mutta minusta on vähän sopimatonta noin tirkistellä toisten ihmisten kirjeihin", sanoi Ravn, nousi kiivaasti ja läksi pois puutarhasta. Konstanse katsoi hänen jälkeensä. "Eipähän aavistukseni minua siis pettänytkään", sanoi hän, "tohtori todellakin rakastaa rouva Velkeriä. Sillä häneltä se tuo perimiehelle tullut kirje oli, sen nyt tiedän varmaan.
Puutarhasta hän loi katseensa ylöspäin pikku Marian avointa akkunaa kohti. Siellä tyttö olikin. Pikku kasvot olivat kuolonkalpeat säteilevässä päiväpaisteessa. Silmät olivat tummat mutta ne loistivat hymyillen kauvas alhaalle ja eteenpäin. Adelsvärd painoi käsiään tahtomattaankin sydäntä vasten vakuuttaakseen.
"Malta puoli minuttia, hyvä Gustava!" huusi hän ja juoksi ulos. Puutarhasta, joka oli jotenkin säilynyt sammuttajain jaloilta, löysi hän persiljaa. "Eihän nyt tuolla lailla sovi lähettää tarjotinta sisään," sanoi hän tullessaan takaisin ja koristi kuin koristikin voirasian ja kalalautasen viheriällä. Saatiin vihdoin vuodekin valmiiksi pormestarille, ja niin oli suurin huoli pidetty.
Mutta oletko varma, että hän on talosta lähtenyt? Ehkä hän on johonkin piiloutunut.» »Kuinka se olisi mahdollista! Hän on aivan varmaan jo poistunut puutarhasta; porttihan oli auki, kuten sinulle kerroin.» »Ei, ei niinkään; sillä samaan aikaan oli Arbakes Kalenus papin kanssa puutarhassa. Itse olin sieltä hakemassa eräitä ruohoja isäntäni aamukylpyä varten.
Tämän kertomuksen aikana kuningas katseli panttivankeja niin julman näköisenä, että kaksi näistä murskasi ennen sen päättymistä päänsä valleihin. Kun kertojat olivat valallaan vakuuttaneet sanansa totuuden mukaisiksi, lähti kuningas ääneti puutarhasta. Hetkisen perästä noiden kolmen sadan panttivangin päät ilmestyivät muureille.
Kaikilla tytöillä oli tänään rinnassa kukkasia, joita olivat puutarhasta poimineet, mutta Gerda, joka oli päivän sankaritar, oli koristettu kokonaisella kiehkuralla, ja se oikein somistutti hänen valkoista kesäpukuansa. Ilo oli ylimmillään, kun pappilan vaunut ajoivat pihaan.
Mut kotihanhi, se kunnon lintu, sian kanssa jakaapi purtilon. Se lihotetaan. Se pataan pannaan. Oi hanhenmaksalla maku on! Pois, pois rikkaruohot puutarhasta tästä kaunoisilta kukiltamme voimaa imemästä. Karun seudun kulttuurille vaivoin raivasimme, tunteelliset korukasvit siihen istutimme. Suomenmaa on aina ollut arka kunniastaan. Kulttuurkukkaa varjelemme luontoakin vastaan.
Makuuhuoneen ikkuna oli tuon hiljaisen kadun puolella ja siinä avautuvaa näköalaa rajoitti vanha keltaiseksi maalattu lauta-aita, jonka ylitse levittihe nyörinpunoja Paulsonin puutarhasta pistäyvät tuuheat oksat.
Hän oli iloinen ja suruton kuin lapsi, kodista lähteissänsä, mutta nyt hän tiesi mitä oli kaipaus; kaikki ei ollut enää niin täydellistä kuin ennen. Syvällä hänen sydämmessään oli tallennettuna kuva, jonka jalo ja vakava muoto häntä ihastutti. Hänen näin ajatellessaan oli koppa, johon hän kukkia poimi, tullut täyteen, ja hän läksi pois puutarhasta Koivumäelle päin.
Minä kuuntelin tarkasti, mennessäni viitan alla kävelevien jäljessä, mutta he olivat vaiti ei yhtäkään sanaa, ei ääntäkään. Jopa nyt!... Mitä se oli? Julia aivasti. No, L. sanoo kai "onneks' olkoon!" ja sepä saattaisi sitten johdattaa heitä muu ..., ei, hän ei mitään sanonut. Me olemme tulleet puutarhasta, me menemme pihan poikki. Eivätkö he nyt kumpikaan puhu? nyt! ... eipä vain.
Päivän Sana
Muut Etsivät