United States or Tunisia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siinä ollessani tunsin tämän koettelemuksen pysyvän muuttumatonna, jos vastaan otin sen nurisemalla tai nöyrällä mielellä, ja että yhtä vähän voin sitä poistaa, kuin pysähdyttää nousevaa aurinkoa. Olin kuin maasta juurineen reväisty puu, jonka sija alkoi täyttyä ja tasoittua. Olin istutettava johonkuhun toiseen osaan Herran puutarhaa, tai kuihtuva ja kuoleva, jos paikalleni jäin.
Oli kaunis ja suora tie metsän kautta ja se johti eräälle korkeudelle, jossa Berndtsson äkkiarvaamatta näki Rödebyn kirkon ja sen vieressä pappilan, jonka puutarhaa ympäröi punainen säle-aita. Vaan muutaman pyssynhollin päässä sieltä, kuni maalla sanotaan, oli Helmerin pieni talo. He olivat pian siellä. Onko herra Helmer kotona?
Ei tullut myös tanssista mitään, kun oli huviretkeltä palattu, ei tullut, vaikka nuoret herrat jo aikaa sitten olivat ujoutensa voittaneet ja vaativat tanssiin rupeamista, ei tullut, vaikka jo alkoi olla ilta ja laulurastas haavistossa ilakoitsi, vaikka värilyhdytkin jo olivat ripustetut ympäri puutarhaa ja verannan pylväiden väliin, vaikka soittokin jo oli usean kerran kajahtanut, tanssiin kehottaen.
Hän läheni sentähden aitaa, jonka ylitse mummo katsoi ja pääsi puutarhaa kiertämällä aivan mummon eteen. "Asutteko te siinä talossa?" kysyi Elsa. "En minä tässä talossa asu. Minä asun tuolla kappaleen matkan päässä kadun toisella puolella, vaan minulla on täällä työtä. Olen parhaallaan pyykillä tässä pankkitirehtöörillä. Täällä on iso pyykki, joka kestää monta päivää.
Minä tunsin hänet Miss Betsey'ksi, sillä hän tuli askeltaen huoneesta aivan niinkuin äiti raukkani niin usein oli kuvannut hänen astuneen puutarhaa ylöspäin Blunderstone'n Rookery'ssä. "Mene pois!" lausui Miss Betsey, ravistaen päätänsä ja hilpaisten kaukaista lihapalasta ilmassa veitsellänsä. "Mene pois! Ei mitään poikia täällä!"
Vaikkap' ei siellä vuonna 1851 ollutkaan niin monta huvilaa ja puutarhaa kuin vuonna 1879, niin löytyipä joitakuita kumminkin, ja vaikkap' eivät nämä olleetkaan erittäin täydellisiä, niin olivatpa ne kuitenkin mitäkään ennalta aavistamattomalle oikein oiva virkistys. Tromsöön asukkaisto oli jo aikaisin jalkeilla. Oltiin juhlatuulella jo ennenkun unikaan oikein oli silmistä kadonnut.
Vähät siitä, mikä se oli, minä, Doran kuu-houreinen orja, kiertelin huonetta ja puutarhaa kaksi tuntia, kurkistellen säle-aidakkeen raoista, ankaralla ponnistuksella nostaen leukaani sen ruosteisten päällis-naulojen yli, heittäen sormi-suukkosia kynttilöille akkuniin ja tuon tuostakin romantillisesti vannottaen yötä suojelemaan Doraani en tiedä tarkoin mistä, arvatakseni valkean-vaarasta.
"Tahdotko nähdä jotain?" sanoi kapteeni "Korkeavartiset kenkäsi niiltä ajoilta, kun olit pikkutyttönä!" Inger-Johannaa eivät taloudenpuuhat miellyttäneet, vaan hän osoitti suurta ripeyttä ulkotöissä. Puutarhaa piti laajennettaman, ja Thinkan tuloksi piti kukkamaitten olla valmiina ja aita pantuna. Siellä hän seisoi puutarhassa leveälierinen olkihattu päässään, varhaisesta aamusta asti.
Hän kulki tyvenen näköisenä ja äänetönnä minun vieressäni lasihuoneen ohitse ja puolen puutarhaa; mutta tuskin olimme ehtineet sillan yli, kun hän seisahtui ja syvästi hengähtäen pusersi kätensä rintoihinsa. "Kuulitteko, kuinka hän nauroi?" kysyi hän vihastuen. "Herra Claudiusko se oli?" "Niin, lapseni!
Tuskin oli koko laajassa Suomenmaassa niin hyvästi hoidettua puutarhaa, niin hienosti sannoitettuja käytäviä, niin kauniita tammia, vaahteria ja lehmuksia, niin hedelmällisiä luumu- ja omenapuita, niin hyvin hoidettuja marja- ja akaasiapensaita, niin hyvästi kepitettyjä humalikkoja ja hernepenkkejä ja niin huolellisesti kasvatettuja ruusuntaimia.