Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Jopa raikui kumpainkin sotahuuto, ja nuolia viskasi pilven jousien jänteet, peitsiä myös kädet jäntevät lentoon. Miesten miehevien jäseniin moni jäi, moni maahan iskeytyi välill', ennenkuin ihon valkean ehti vammaamaan, jota purra ja maistaa niill' oli mieli.
»Siellä on semmoinen ilma, ettei sinne panisi koiraansakaan», sanoivat ihmiset katsellessaan ulos, ja jotka olivat ulkona käyneet, vakuuttivat: »Se on niin vihainen tuo tuulikin, että on ihan purra pistää, sitä vailla ettei silmiä silpase.» Vihaiselta se näytti näin katsellakin.
Kohta sen jälkeen oli yksi niistä nuorista miehistä, jotka olivat kiviä heittäneet, juossut häätupaan huutaen ja käsiään huitoen, tahtoen purra jokaista, joka eteen sattui. Parani kuitenkin, kun pappi oli hänelle lukenut. Tähän vastasi Jaana, että poika oli ollut oluesta päissään. Joka kiellettiin, ja todistus pöytäkirjaan merkittiin. Kysymys.
"Entä kuinka kristittyjen käy?" kysyi Festus Ligurialainen. "Etkö tahtoisi ruveta koiraksi ja purra heitä?" "Ainakaan en tahtoisi ruveta sinun veljeksesi." "Sinä maeotilainen ruttopaise!" "Sinä ligurialainen muuli!" "Nähtävästi sinun paikkojasi syhyy, mutta en neuvo sinua pyytämään, että minä niitä syhyttäisin." "Syhytä sinä vain omia paiseitasi.
"Tosin, kyllähän me vielä saamme purra rikki kovia pähkinöitä, mutta se ei huoleta minua, se. Panes nyt maata hiukkasen, minä tahdon sillä aikaa tiedustella rattaita: ethän sinä saata ratsastaa minun kanssani päivällä, ja me tarvitsemme sellaiset muutoinkin".
Sitten hän kiiruhti, huolimatta siitä, että päätä poltti ja pakotti, katua pitkin Danielin asunnolle, ja sinne saavuttuaan, portaita ylös. Silmänräpäyksen hän seisoi hievahtamatta käsi lukossa kiinni. Kipu päässä oli äkkiä käynyt niin ankaraksi, että hänen täytyi purra hampaansa yhteen voidakseen olla ääneen vaikeroimatta. Kun kivut olivat hiukan asettuneet, koputti hän ovelle.
Eivät Liisa ja Matti vielä iltaista syödessäänkään puheisiin päässeet. Matti söi kokkelia, mutta unohti usein lusikkansa kuppiin eikä muistanut uutta palasta suuhunsa purra, kun oli entiset nielaissut. Liisa häneltä aina silloin kysyi, että »minkätähden sinä et syö?» johon Matti pikaisesti vastasi, että »syönhän minä», ja söi.
Tuop' on lieto Lemminkäinen, poika, veitikkä verevä, heti kun tuli tupahan, astui keskilattialle: silta liekkui lehmuksinen, tupa kuusinen kumahti. Sanoi lieto Lemminkäinen, itse virkki, noin nimesi: "Terve tänne tultuani, terve tervehyttäjälle! Kuules, Pohjolan isäntä! Oisiko talossa tässä ohria orosen purra, olutta urohon juoa?" Itse Pohjolan isäntä istui pitkän pöyän päässä.
Oli onneksi lähellä kyyhky lehdon liepehellä. Tämä kuivan oksan otti sekä järvehen pudotti. Näinpä onneton pelastui, kalan vatsasta vapahtui. Toisen kerran pensahissa oli kyyhkyjä vahissa linnustaja pyssyinensä. Tuli kyyhky poikinensa. Pyssy kääntyi kyyhkysihin, muurahaisten ystävihin. Mutta silloin muurahainen ei ollut hitahanlainen: juoksi ampujan kädelle, oli purra sen verelle.
Päivän Sana
Muut Etsivät