United States or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Puunhakkaaja tuli ulos ja astui niiden keskelle, puhutellen niitä oudolla kielellä, jonka jälkeen ne lähtivät pois, tekemättä hänelle mitään pahaa. Tuo on talonpoikain kertoma juttu.
"Kiitoksia Oskari, tule kanssani, menkäämme toisten luokse. Ole ystävällinen poikia, varsinkin torpparimme lapsia kohtaan." Sitten meni hän toisten tyttöin luokse, antoi heille kättä, puhutellen heitä niinkuin sisar.
»M'Ilduy ei voi tuoda mitättömiä sanomia», vastasi Montrose, puhutellen päällikköä isän nimellä, »ovatko ne hyviä vai pahoja?» »Miksi niitä itse katsonette?» »Ovatko ne luotettavia?» kysyi Montrose. »Ovat», vastasi M'Ilduy, »muuten niiden tuojana olisi toinen mies.
Oi Jumala! minä rakastan heitä kaikkia!" Niin käveli hän vielä kauan pitkin kylää, sydämessään tuttavasti puhutellen kaikkia, mutta ei sanaakaan suusta saanut, Tietämättä, kuin se oli tapahtunut, seisoi hän äkkiä Pekon talon kohdalla: kaikki oli hiljaista ympärillä, ainoastaan alatuvasta, jossa mummo eli muonamuorina, kuului rukousten yksitoikkoista hörpötystä.
Väinö tietäjä olisi, Seppo suuri taitajamme, Valta Kullervon käsissä! Tieto, taito, tarmo niitä Onni, rakkaus sitoisi! Mutta Kullervo hävisi! Miksi jäähtyikin minulle Sankarin suvinen rinta? Kuusta puhutellen. Puu vihanta, virka mulle, Millä lähde lämpiäisi, Sydänlähde nuoren urhon! Ennen tulta tuprahteli Mulle hän minäpä lunta. Nyt hän mulle hyytä huokui, Minä tulta tupruttelen.
Se sisar, jolla minun kirjeeni ei ollut, piti käsivartensa ristissä rinnan ylitse kiinni toinen toisessaan, niinkuin epäjumalan kuva. "Mr. Copperfield, arvaan minä", sanoi se sisar, jolla kirjeeni oli, Traddles'ia puhutellen. Tämä oli kauhea alku. Traddles'in tuli ilmoittaa, että minä olin Mr.
"Ajoitteko minkään tavara-vaunujen ohitse matkallanne?" hän kysyi Kristoferilta, puhutellen häntä niinkuin hän olisi talonpoikaa puhutellut. "Se ei ole luultavaa, että tämmöisellä kuormalla ehtii kenenkään ohitse," vastasi Kristofer jyrkästi. "Mitä teillä on kuormassanne?" ritari kysyi. "Koko meidän maallinen tavaramme", vastasi Kristofer lyhyesti.
Hänen äänensä aleni, kun hän näki tämän, ja hän sanoi: "Tämä ei suinkaan ole mikään porvaristyttö? Sallikaat minun kysyä teidän nimeänne, ihana frökinä?" hän lausui, nostaen hattuansa ja puhutellen Evaa. Eva ei vastannut mitään, vaan järjesteli yhä kukkiansa eikä muuttanut muotoansa, paitsi että hänen huulensa rypistyi ja värisi hiukan.
"Tekö se olette, joka aiotte kukistaa paavin vallan?" kysyi muuan sotamies, puhutellen häntä halveksien jossakin seisauspaikassa; "millä lailla te sen teette?" "Minä luotan Jumalaan Kaikkivaltiaasen, jonka käsky minulla on", hän vastasi. Ja sotamies lausui kunnioittavaisesti: "Minä palvelen keisari Kaarloa; teidän Herranne on suurempi, kuin minun."
Hänen ylhäisyytensä silminnähtävästi mieltyneenä keskusteli Elisen ja Jacobin kanssa, silloin tällöin puhutellen Louiseakin melkein huomaamattoman tutkivaisesti.