Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. toukokuuta 2025
Hän on sankarin sukua, Sorrossakin suurentunut, Uljas, uhkea, väkevä, Kuolemata kammomaton! Hänet varjella kun voisin Sepon säilän syötävistä Hän minulle lämpiäisi, Uudistuisi vanha lempi! Sitten uutena urosna Kaiken kansan hän kokoisi Rantojen rakastajoiksi, Korpien kukoistajoiksi, Omaks' onneksi jokaisen, Ehjän Suomen soinnunnaksi.
Ja kun elukat oli saatu suojiin ja ruokaa eteen, niin ensimmäiseksi työksi pantiin Väinö arkkuun ja kannettiin pajaan seuraavana päivänä haudattavaksi sankarien hautausmaahan. Kun Martta sai Joelin hoidetuksi kehtoon nukkumaan ja Mooses rupesi kehtoa heiluttamaan, niin Martta laittoi riihen uuniin puuta palamaan, jotta edes vähänkään lämpiäisi.
"Niin, mutta se on vasta huomenna," virkkoi Aina vähän suuttuneena. "Kas niin lapseni, nytpä tottelevaisena sairaana lähdet koreasti kotia, ja te, tohtori, käytte, toivoakseni, huomenna sairastanne katsomassa. Eiköhän kumminkin olisi tarpeen keittää selja-teetä tai panna sinappia jalkapohjille, että hän oikein lämpiäisi. Vai ei tarvitse mitään?
Väinö tietäjä olisi, Seppo suuri taitajamme, Valta Kullervon käsissä! Tieto, taito, tarmo niitä Onni, rakkaus sitoisi! Mutta Kullervo hävisi! Miksi jäähtyikin minulle Sankarin suvinen rinta? Kuusta puhutellen. Puu vihanta, virka mulle, Millä lähde lämpiäisi, Sydänlähde nuoren urhon! Ennen tulta tuprahteli Mulle hän minäpä lunta. Nyt hän mulle hyytä huokui, Minä tulta tupruttelen.
Päivän Sana
Muut Etsivät