United States or Bhutan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Loviisa. Yksinäinen nainenko? Sinä puhuit vielä hänen kanssaan samalla kuin tilasit limonaadia minulle. Heinonen. Luonnollisesti! Loviisa. Puhuitteko ranskaa? Heinonen. Me puhuimme saksaa. »Wie stehts und wie gehts?» sanoin minä. »Bien», sanoi hän. »Dank!» sanoin minä. »Tjenis», sanoi hän ja se oli keskustelumme loppu. Loviisa. Minä en usko sinua... Mies, joka nuoruudessaan... Heinonen.
Kuin he olivat kukkuloilla sataman kohdalla, sanoi hän: »Muistatko sinä sitä iltaa, kuin sinä ensi kerran puhuit työväen yhdistyksessä, kuin kaikki lopulta nousivat seisomaan ja hurrasivat sinulle? Silloin me myöskin astuimme tätä tietä ja katselimme laivoja ja merta. Muistatko, mitä sinä silloin puhuit? Se oli meidän maastamme. Sen piti kerran vielä tulla siksi, minä se oli muinoin ollut.»
Kun sinä sanoit: maalle, kuvailin minä heti, että olisin yksin maalla, sinä olisit poissa, tuuli vinkuisi ulkona. Minä en voi semmoista, minä suoraan en kestäisi. Minkä minä sille taidan! Olen kasvanut kaupungissa, aina ihmisten joukossa, aina seuraelämässä. Minua kauhistuttaa maaseudun yksinäisyys. Ja entäs se poikamme, josta puhuit, entä jos se raukka yhtäkkiä sairastuu tulirokkoon!
LAURA. Kas niin, nyt puhuit kuin ymmärtäväinen ihminen ainakin. Voi, Janne kulta, kuinka sinä olet kiltti, ja kuinka sanomattomasti minä pidän pienestä, rakkaasta ukostani! Risto, tulee perältä ja seisahtuu hiljaisesti oven viereen; hän on työ-puvussaan. Mitä hän nyt täältä tahtoo? RISTO. Hyvää päivää! JANNE. Päivää! mitä kuuluu?
"Tapahtuuko se siis?" kysyi Lomaque, tarkoittavalla katseella Trudaineen. Rosa katsoi levottomasti veljeensä: hänen kasvonsa olivat paljoa totisemmat kuin hän oli odottanut, vaan hänen vastauksensa päästi hänet kaikesta epäilyksestä. "Sinä teit aivan oikein, rakas sisareni, puhuessasi sillä tavoin kuin puhuit", sanoi hän hiljaisesti.
Mitä puhuit sinä Kosminille? Andrei. Liika aikaista on vielä ruveta sinulle kertomaan. Antaa puuron kypsyä ja jäähtyä, sitten vasta sitä nauttia saa. Audotja. Mutta mitä tekemistä on sinulla Kosminin kanssa? Andrei. Olethan itse sanonut, että hän on isäni. Audotja. Niin onkin. Andrei. No, etkö luule minun ymmärtävän velvollisuuksiani isääni kohtaan? Audotja.
Jos sielu, eroitettuna kaikesta siitä pahasta, josta vast'ikään mainitsit, olisi jossain olemassa itseksensä ja itseensä yhdistyneenä, silloin voisi elää siinä suuressa ja ihanassa toivossa, että se, mitä äsken puhuit, on totta. Mutta tähän, arvatakseni, tarvitaan monilla syillä todeksi näytetty vakuutus siitä, että, ihmisen kuoltua, sielu on olemassa sekä että sillä on voimaa ja tajua."
Ennen sinä aina puhuit minulle niin paljon, ja minun oli niin hupaista kuunnella". Aslak ei vastannut. "Minuun koskee hyvin kipeästi kun näen sinun noin alakuloisena", jatkoi Liv, "ja minä tahtoisin mielelläni tehdä jotain sinun hyväksi, kiitokseksi kaikesta hyvästä minua kohtaan. Sillä minä tiedän ett'en tuntenut maailmasta paljon mitään, ennenkuin sinä tulit.
»Sinä puhuit silloin niinkuin hupsu, tyttöseni», vastasi vanhempi neito, »etkä niinkuin jalon veljeni tytär. Hyvä on toki, että yhdessä ihmisessä vielä jalon Croye-suvun henki on tallella. Mikä eroitus olisi korkeasukuisen neidon ja päivettyneen karjapiian välillä, jollei edellisen puolesta peitsiä taitettaisi, kun jälkimäisen tähden vain pähkinäpuusauvat kalkahtavat yhteen?
Kuin Holt ja isäni olivat menneet puistoon ja äitini huoneihin, Elina kääntyi minuun päin ja kysyi, kuin samalla kaikki ilmotti, että hänen mielensä oli kuohuksissa: "Et millään tavoin voi ajatella niin kuin nyt puhuit?" Hän oli, kuten kerroin, talven kestäissä tullut kalpeaksi ja laihaksi; muita vasta tällä hetkellä havaitsin, kuinka paljon hän oli muuttunut.