Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
"Sanokaa nyt itse, neiti Fliedner, eikö prinsessa, vaikka hänellä on tumman siniset silmät, ennemmin voisi olla yksi Israelin tyttäristä, joista Raamatussa puhutaan, kuin ikivanhasta saksalaisesta aatelissuvusta!... Nyt juuri mustan kähäräisen pään kurkistaessa esiin sananjalan lehden alta olkaa hyvä prinsessani, antakaa kätenne vielä olla otsanne päällä muistutatte minua elävästi Paul Delarochen nuoresta juutalaistytöstä, joka Niilin kaislikossa salaa vartioitsee pientä virtaan laskettua Moosesta."
"Prinsessani!" rukoili hän hellällä, puoleksi sortuneella äänellä ja ojensi minulle anteeksi rukoillen oikean kätensä. Herra Claudius astui väliimme. Minä vapisin en koskaan ollut nähnyt noiden suurien sinisien silmien säihkyvän niin hillitsemättömästä vihasta ja kiivaudesta.
Ei mitään, ei mitään muuta kuin omat hirmuiset silmäni... Mutta minkätähden ne ovat niin tavattoman avoinna, Heintz? Eivät neiti Streitin silmät senkaltaiset olleet, eikä Ilsenkään." "Ei, ei Ilsenkään", myönsi Heintz. "Mutta Ilsen silmät ovat terävät, pikku prinsessani, hyvin terävät." Heintz oli alussa, tosin kyllä nauraen, uhannut minua peloittavalla nyrkillänsä Heintz ei voinut vihastua.
Minä riensin hänen luoksensa ja laskin käteni hänen leveälle rinnallensa. Korkeammalle en ulottunut. "Heintz, sinä olet hirveän suuttunut minuun, se on varma!" "Ah, siitähän minunkin pitäisi tietämän jotakin, prinsessani," mumisi hän, piippu suussa. Hän seisoi ujona ja liikkumatonna kuin muuri edessäni. "Sinä tiedätkin sen, Heintz," lausuin minä.
Heintz, joka oli hellätuntoinen kuin lapsi, joka ei voinut nähdä pikku elävänkään kärsimistä, hän ilmasi meille äkkiä pahan kohdan mielessänsä, selittämättömän kovuuden ja sydämettömyyden ja luuli vielä lisäksi olevansa siihen vallan oikeutettu kristittynä ihmisenä. "Heintz, tuo oli kovin pahasti tehty!" toruin minä häntä ankarasti. "Ah, prinsessani, ketä on uskominen?" huokasi hän kyynelsilmin.
Nauraen juoksin minä takaisin veteen, häntä kiihoittaen suurempaan vimmaan, potkimalla vettä niin, että pisarat lensivät korkealle ilmaan. Mutta kolmaskin katselija oli vielä saapunut siihen Spits'in ja minun huomaamattani. "No, mutta mitä kummia siellä teet prinsessani?" kysyi hän tuolla särisevällä, niiden henkilöiden äänellä, joilla eroamaton piippu on kuin kiinni muurattuna hampaiden väliin.
"Teidän korkeutenne, suotteko minulle kurjalle, syntiselle anteeksi", rukoili hän veitikkamaisesti. "Minä rukoilen teiltä täten anteeksi antamusta, prinsessani; mutta ainoastaan teiltä kaikilta muilta vaadin kiitosta, että pitkitin heidän ihannettansa."
Tosin peräytyi hän ylpeästi läheisyydestäni; mutta tuon myrskyisen kohtauksen jälkeisenä päivänä tuli hän kuitenkin huoneeseni. "Minä en koske teitä sormellanikaan, en edes anna hengityksenkään saastuttaa teitä!" huudahti hän minulle katkerasti kynnykseltä, "Tahtoisin vaan tehdä rauhaa kanssanne, prinsessani! Suotteko anteeksi, mitä tein teille?"
Muistelen Muinoin prinssi ollehen'... Florinna mun prinsessani... *Cyprinus*. Hänen löydät pian ani. *Amundus*. Ihminen! Mä riemuitsen! Voihan ihmishenki kiitää Aatteen siivin lentää, liitää Luokse Luojaa istuimen. Onni, autuus, ilo suuri Ihmisenä olo juuri, Lemmitty kuin ihminen! *Cyprinus*. Florinnan luo joutuen; Lintu sininen, Sua oottelen! *Amundus*. Oisko siipeni nyt mulla! *Kuningatar*.
"Mutta tavattoman suuria rahoja, jotka putosivat ruohoon, eivät herrat tahtoneet ottaa takaisin, ei millään muotoa!... Minun täytyi ottaa ne ylös, ja tässä ne nyt ovat, prinsessani!" Hän laski kiiltävät taalerikappaleet riviin oikealle kämmenellensä. Hänen pienet silmänsä säihkyivät ihastuksesta, kun hän katseli niiden loistoa. "Viisi hopearahaa! Yksi jokaisesta helmestä!" Sehän oli tarkoitus.
Päivän Sana
Muut Etsivät