Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. lokakuuta 2025
Mitä hän pyhästä ja autuaasta käsitti, sen sovitti hän Montinin rouvaan. Hän oli jo tyytyväinen, kun sai nähdä hänet. Ja se sai hänen jäsenensä väräjämään ja siinä oli kylliksi suosion osoitusta hurmaamaan asti, kun rouva taputteli häntä poskelle.
Sitten Teppo taputti Taavaa poskelle ja sanoi: No tämän juhlan kunniaksi ruvetaan nyt syömään näitä sinun poimimiasi marjoja, koskapa eivät muutkaan näy uskaltavan ilman meitä syödä. Taava oikaisi itsensä ja Marttakin, joka oli painanut päänsä Väinön rintaa vasten, kohottautui hänkin ja niin ruvettiin puulusikoilla nostelemaan mehuisia marjoja suihin. Ja yleinen puheensorina alkoi taas.
Mutta jos hän kaipaa minua tuntien viimeisen lohdutuksen tarvetta, niin pankaa minua käskemään», ja hyvästellen kaikkia lähti pastori taputellen Yrjöä viimeiseksi poskelle ja lausuen sitten kaikille: »Jääkää Herran armoon ja turviin.» Lepoon päästyään nukkui Elsa kauan, eikä tietty elääkö vielä vai kuollutko oli.
»Ei kertaakaan eikä milloinkaan!» kuului laki. Pekan Homeros pyysi, ettei Pekka löisi häntä kuin kämmenellä poskelle yhden kerran ja vain vaaksan päästä. Sen verran Pekka myöntyi. Mutta maratonjuoksijan haahmo oli koko päivän kuin puolikypsä puolukka: toinen puoli punainen, toinen valkoinen.
Tyttö arvaa ihan oikein. Ei hän enää toista kertaa ennätä samaa ajatella, niin jo napsahtaa poskelle suutelo, napsahtaa toinen, napsahtaa kolmas ja kahden puristavan käsivarren välissä on tyttö. "Ai, kuin säikäytti toista heitä irti muuten minä! No no no ! minä huudan isää ja äitiä! Mutta minkätähden sinä niin kauvan viivyit? Eipä lauantainakaan luulisi joutuvan tyttönsä luokse."
Nyt viimeinkin kohosi Yrjänän pyssy poskelle, mutta Mattu painoi sen alas. "
Tämä ei käy laatuun. Tästä pitää tulla loppu. Hän pyyhkäsi hiukset tyttärensä otsalta, suuteli häntä poskelle ja jätti huoneen, johon Gerda jäi synkkiin mietteisiinsä kumaraisiin kirjansa yli, kääntämättä siitä lehteäkään. Viimein nosti hän päänsä ripeästi. Hän näytti tehneen jonkun päätöksen. Otti pöytälaatikostaan postipaperi-arkin ja alkoi kirjoittaa kirjettä.
Kun äitini tuli alas suurukselle ja aikoi laittaa teetä, tokaisi Miss Murdstone häntä huulillaan poskelle tämä oli mitä suudelman tapaista hän sai aikaan ja lausui: "Nyt, Clara ystäväni, olen tullut tänne, niinkuin tiedätte, päästääkseni teitä niin monesta vaivasta, kuin mahdollista.
Rouva Blum suuteli vielä kerran, ikäänkuin vakuudeksi, Doraa poskelle ja meni sitten toiseen huoneeseen, missä muut perheenjäsenet olivat koolla; siellä hän puhui muutamia sanoja ystävällisellä, harmittavan alentuvalla äänellä ja lähti pois, muistuttaen vielä mennessään huomispäivän tärkeydestä ja merkillisyydestä. Kun rouva Blum oli poistunut, heittäytyi Dora sohvalle ja purskahti nauruun.
Sellaista hän ei ymmärtänyt, mutta hän taputti tyttöä poskelle ja katseli hänen sinisilmiinsä, jotka nyt olivat punaiset itkusta. Hän laski käsivartensa Dorotean kaulalle ja nosti hänet istumaan polvelleen. »Rakas, oma Doroteani», sanoi hän. »Sinä et saa itkeä. Olethan sinä sanonut pitäväsi minusta, eikä tule viipymään kauaa, ennenkun minä tulen takaisin.
Päivän Sana
Muut Etsivät